”Sanotaan, että vainajan kohtaaminen tuo onnea…”
Vanhan viisauden mukaan kiittämättömyys on maailman palkka. Erittäin raadollisesti tämän saa kokea nuori ja varakas poikamies Viktor Kravtsov venäläisen Jevgeni Bauerin mestariteoksessa Suurkaupungin lapsi. Maanmiestensä sielullista kylmyyttä ja tunteettomuutta perivenäläisen synkästi usein kuvanneen Bauerin teos on outo tuttavuus, sillä aivan näin kaunistelematonta ja rankkaa teosta ei välttämättä odottaisi löytävänsä 1910-luvun elokuvien joukosta. Korkeasta iästään huolimatta Suurkaupungin lapsi on edelleen erinomaisesti toimiva elokuva, aivan tsaarinajan Venäjän elokuvateollisuuden kirkkaimpia helmiä.
Viktor Kravtsov (Mihail Salarov) on romanttinen ja naiivi nuorukainen, joka etsii turmeltumatonta hahmoa kaiken seurapiirielämän seasta. Hän tutustuu sattumalta nuoreen Manetškaan (Elena Smirnova), jo lapsena orvoksi jääneeseen ompelijattareen, joka tuntuu olevan juuri oikea henkilö Viktoria varten. Manetška puolestaan haluaa glamouria ja luksusta, jota varakas Viktor voi hänelle tarjota. Ennen pitkää Viktor tulee kuitenkin huomaamaan, että hänen köyhälistörakastettunsa haluaakin paljon enemmän.
Suurkaupungin lapsi on erittäin pessimistinen kuvaus kahden toisistaan täysin poikkeavan henkilön liitosta ollen samalla yksi elokuvan historian julmimmista nöyryytyskertomuksista. Pääosassa on häikäilemätön nainen, tässä tapauksessa hyväksikäyttäjä sanan täydessä merkityksessä. Ajettuaan Viktorin ensin konkurssiin ja häivyttyään sitten tämän elämästä, ei nainen lopulta suostu antamaan entiselle rakastetulleen edes muutamaa minuuttia, vaikka tapaaminen säästäisi miehen mukaan hänet tuholta. Maryksi nimensä muuttanut seurapiirikaunotar makaa jo muiden miesten käsivarsilla ilman empatian häivääkään – hänelle Viktor on vain säälittävä pummi, josta pääsee eroon muutamalla ruplalla.
Päähahmojen keskinäiset kontrastit ovat varsin korostetut, mutta ne toimivat silti uskottavasti. Julman Maryn vastapelurina on menneeseen takertunut romantikko Viktor, joka näkee entisestä seuralaisestaan haaveunia vielä tuhon hetkilläkin. Psykologinen ja sosiaalinen syöksykierre on päättynyt synkkään ja surkeaan murjuun, mutta edes tämä ei herätä nuorukaista unelmistaan. Nykykatsojaa saattaa haitata se, ettei sen enempää Maryn kuin Viktorinkaan hahmoja liiemmin kehitellä, mutta 1910-luvun standardeihin elokuvan henkilöt istuvat mallikkaasti.
Kuten muutkin Bauerin teokset, myös Suurkaupungin lapsi edustaa aikansa parasta teknistä osaamista. Ohjaajan luoma yläluokkalaismiljöö on kaikin puolin näyttävä ja uskottava, Boris Zavelev tekee puolestaan loistotyötä kameran takana. Syvätarkka kuvaus, Bauerin elokuville tyypilliset unijaksot sekä ravintolassa tapahtuva kamera-ajo ovat hienoa katsottavaa ja antavat laadukkaalle kokonaisuudelle viimeisen silauksen. Mihail Salarov on roolissaan turhan teatraalinen, mutta Elena Smirnovassa ei ole moittimista, vaan hänen roolisuoritustaan voisi kuvata sanalla hyytävä.
Suurkaupungin lapsi on oma suosikkini Bauerin tasokkaasta tuotannosta. Korkealuokkainen toteutus, sopivan synkkä tarina ja etenkin mieleenpainuva loppuhuipentuma antavat mukavaa vaihtelua amerikkalaisten tarjoamiin, usein turhan yltiöoptimistisiin näkyihin. Kannattaa tutustua, mikäli mahdollisuus vain tulee.
Tuotanto: Hanžonkov & Co.
Ohjaus: Jevgeni Bauer
Kuvaus: Boris Zavelev
Lavastus: Jevgeni Bauer
Näyttelijät: Elena Smirnova (Manetška / Mary), Nina Kozljaninova (nainen lapsena), Mihail Salarov (Viktor Kravtsov), Arseni Bibikov (Kramskoi, hänen ystävänsä), Leonid Iost (Viktorin palvelija), Emma Bauer (tanssijatar)