Äänielokuva ei ollut vielä saapunut Isoon-Britanniaan, kun Alfred Hitchcock alkoi filmata Lontooseen sijoittuvaa rikoselokuvaansa Puhtauden lunnaat. Näin tapahtui kuitenkin varsin pian ja Hitchcock olisi halunnut siirtyä käyttämään uutta formaattia saman tien, mutta tuotantoyhtiöllä ei ollut riittävää laitteistoa saati varoja siihen. Lopulta laitteisto kuitenkin hankittiin ja Hitchcockille annettiin mahdollisuus kuvata elokuvan loppuhuipentuma äänen kanssa, part talking –versiona. Ohjaaja päätti kuitenkin toisin ja kuvasi koko elokuvan äänen kanssa. Näin Puhtauden lunnaat saa kunnian olla sekä Hitchcockin viimeinen mykkäelokuva että ensimmäinen äänielokuva. Mikä parasta, molemmat versiot ovat edelleenkin tallella.
Puhtauden lunnaat on kertomus petoksesta, murhasta, syyllisyydestä ja kiristyksestä. Sen päähenkilö on nuori ja kaunis Alice White (Anny Ondra). Hän riitautuu etsiväpoikaystävänsä Frankin (John Longden) kanssa ja lähtee toisen miehen matkaan (Cyril Ritchard). Lyhyt tuokio miehen asunnolla päättyy kuitenkin raiskausyritykseen, jonka seurauksena Alice tappaa ahdistelijansa. Tästä alkaa naisen kiirastuli: tunnustaako rikos vai ei? Kesken kaiken Alicen luo tulee mies (Donald Calthrop), joka tietää mitä on tapahtunut ja uhkaa kertoa kaiken poliisille, ellei Alice toimi hänen tahtonsa mukaan.
Puhtauden lunnaat ei ääniversiona edusta keskitasoa parempaa Hitchcockia, mutta mykkäelokuvana se on hänen parhaimpansa. Ensinnäkin, ääniversio kompastuu kömpelöön dialogiin, joka ei välttämättä vie tarinaa koko ajan eteenpäin, mykässä tätä ei luonnollisestikaan ole rasitteena. Ääniversion raiskauskohtaus on hivenen tehokkaammin toteutettu, mutta kerronnaltaan se on rönsyilevämpi ja paikka paikoin kohtaukset ovat jääneet liian pitkiksi. Mykkäversiossa jännitys säilyy paremmin loppuun asti.
Puhtauden lunnaat on ajatuksia herättävä elokuva. Hitchcock ei asetu kuitenkaan tuomarin rooliin, sillä hän ei sen enempää tuomitse kuin puolustelekaan Alicen tekoa, vaan jättää katsojan tehtäväksi. Loppuhuipentuma vaikuttaa hieman hutaistun oloiselta, mutta kokonaisuutena Puhtauden lunnaiden mykkäversio on vahva näyttö Hitchcockin elokuva elokuvalta parantuneista taidoista.
Elokuvan herkullisimmat hahmot ovat raiskausyrityksen kohteeksi joutuva ja sittemmin syyllisyydessään kieriskelevä Alice sekä kylmän viileästi naisen tukalaa tilannetta hyväksikäyttävä kiristäjä. Mansaaren-tuomarissa (1929) kelvollisesti esiintynyt Anny Ondra tekee Alicen roolissa todella vahvan ja uskottavan roolisuorituksen ja uskon, että hän olisi saanut varmasti enemmän huomiota, ellei äänielokuvan tulo olisi pilannut hänen kansainvälistä uraansa (Ondran paksu aksentti pakotti hänet jättämään englanninkieliset elokuvat).
Kiristäjää esittävä Donald Calthrop on niin ikään erinomainen. Miehen käytös on suorastaan pirullista ja katsojan inho tätä kohtaan kasvaa sitä mukaa kuin Alicen ahdinkokin. Myös Hitchcockin ohjaus niin Ondran kuin Calthropin kohdalla on onnistunutta, sen sijaan John Longden on etsivän roolissa todella puiseva ja väritön – sama heikkous koskee tosin kaikkia etsivähahmoja sekä niiden näyttelijöitä.
Puhtauden lunnaat on vahva elokuva nimenomaan mykkäversiona. Siinä on tunnelmaa ja jännitettä, joiden lisäksi se on aiheeltaan ajaton ja ajatuksia herättävä. Hitchcockin ohjaus on pääsääntöisesti napakkaa ja keskeisimmät näyttelijät rooleissaan todella vakuuttavia. Hyvä ja toimiva rikosdraama vielä nykypäivänkin standardeilla katsottuna.
Tuotanto: British International Pictures
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: Alfred Hitchcock, Benn W. Levy, Charles Bennett (jälkimmäisen näytelmästä)
Kuvaus: Jack Cox
Lavastus: C. Wilfred Arnold, Norman G. Arnold
Leikkaus: Emile de Ruelle
Musiikki: Hubert Bath
Näyttelijät: Anny Ondra (Alice White), John Longden (etsivä Frank Weber), Donald Calthrop (kiristäjä Tracy), Cyril Ritchard (taiteilija / raiskaaja), Sara Allgood (rouva White), Charles Paton (herra White)