Italia on suurten elokuvafestivaalien maa ja hemmottelee erityisesti mykkäelokuvien ystäviä. Tarjonta ei pysähdy nimittäin pelkästään Pordenoneen, vaan myös Bolognan Il Cinema Ritrovato -festivaali tarjoaa mykkäelokuvaa koko viikon kestonsa ajalle. Tänä vuonna teen ensimmäistä kertaa vierailun molempiin tapahtumiin.
Toisin kuin Pordenonessa, Bolognan esitykset jakaantuvat useampaan teatteriin. Mykkäelokuvien pääpaikka on festivaalin keskuksen, toimiston ja oheistuotemyynnin kanssa samassa rakennuksessa toimiva Cinema Mastroiannin elokuvasali, mutta esityksiä on satunnaisesti myös muissa teattereissa. Juhlanäytökset ihaillaan kaupungin suurimmalla esityspaikalla, Piazza Maggiorella, jossa ehdin tänä vuonna nauttia ”synttärielokuvastani” eli Charles Chaplinin Kultakuumeesta (The Gold Rush, 1925). Koska kyseessä on kaupunginaukio eli avoin tila, esitykset siirretään sadesään sattuessa muualle.
Bolognan mykkäelokuvasarjat koostuvat kinokonserteista, 100 vuotta sitten- ja 120 vuotta sitten -sarjoista sekä erityissarjoista. Pordenonen tavoin pitkien elokuvien rinnalle liitetään satunnaisesti lyhytelokuvia. Festivaalikatalogin tekstit eivät ole yhtä kattavia kuin Pordenonen vastaavassa, mutta niitä höystetään elokuvien alustuspuheilla. Perusnäytösten säestys tehdään pääosin pianolla. Muusikoiden joukossa on myös kotimaista väriä LauNaun eli Laura Naukkarisen säestäessä ruotsalaisen Matti Byen kanssa elokuvat Le Voyage imaginaire (René Clair, 1925) ja The Salvation Hunters (Josef von Sternberg, 1925, kuva alh. vas).
Elokuvanäytöksiin pääsy poikkeaa Pordenonesta, jossa pelkkä festivaalipassi riittää. Bolognassa passia vastaan pitää tehdä vielä erillinen lippuvaraus kulloiseenkin näytökseen. Lippuvarauspäiviä oli kaksi ja niissä varattiin ensimmäisellä kertaa alkuviikon liput ja jälkimmäisellä loppuviikon liput. Varaamattomille ja peruutetuille lipuille oli vielä yksi päivä erikseen. Kalliimpien passien ostajat eli niin sanotut donorit saivat varata lippunsa päivää ennen yleistä varaushetkeä. Peruttujen paikkojen perään voi kysyä vielä festivaalien ollessa jo käynnissä.
Oma ohjelmistokattaukseni koostui siten, että pyrin katsomaan kaikki mahdolliset ennen näkemättömät mykät kokoillan elokuvat ja niiden lisäksi koko joukon kiinnostavia äänielokuvia. Pelkkien mykkäelokuvienkin katsominen olisi ollut mahdollista, mutta tällä kertaa pyrin välttämään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jo aiemmin näkemiäni elokuvia, joita riitti varsinkin 100 vuotta sitten -esityssarjassa. Muutaman menetin myös perjantaisen kotiinpaluun myötä, sillä festivaalihan jatkuu vielä sunnuntaille. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada ja siksi Bolognaa kutsutaankin epävirallisesti luopumisten festivaaliksi: valitsetpa katsottavaksesi minkä tahansa elokuvan, jossain toisessa teatterissa saattaa samaan aikaan pyöriä aivan yhtä kiinnostava elokuva.
Mykkäelokuvista kiinnostavimpina pidin etukäteen Gerhardt Lamprechtin Die Buddenbrooksia (1923), jonka näkemistä olin odottanut viitisentoista vuotta eli siitä lähtien kun luin Thomas Mannin romaanin. John Fordin yli vuosisadan kateissa ollut The Scarlet Drop (1918, kuva vas. ylh.) oli yksi festivaalin puheenaiheista ja lopultakin sain yhyttää uudelleen Henri Fescourtin upean Kurjat (Les Miserables, 1925), jonka olin nähnyt Pordenonessa vuonna 2015, mutta jonka halusin ehdottomasti nähdä uudelleen. Myös Helsingin Orionissa vuosikymmen sitten näkemäni Minun poikani (Moi syn, 1928) oli katselulistalla. Mistään näistä ei ole ainakaan toistaiseksi julkaistu fyysistä kopiota ja useimmista tuskin tuleekaan.Uusia mykkiä mestariteoksia en tältä matkalta löytänyt (äänielokuvien osalta lähimmäs pääsi Hideo Sekigawan sotaelokuva Nippon senbotsu gakusei no shuki: Kike wadatsumi no koe (engl. Listen to the Voices of the Sea, 1950). Kurjat oli yhtä upea kuin viimeksikin, samoin Minun poikani, spontaanisti katselulistalleni tullut Panssarilaiva Potjomkin (Bronenosets Potemkin,1925) sekä Piazza Maggiorella esitetty Kultakuume. Aiemmin tuntemattomista elokuvista The Scarlet Drop oli hienoin, kun taas Die Buddenbrooks osoittautui lieväksi pettymykseksi. Eipä tämä suuremmalti haittaa, tärkeintähän on nähdä ennen näkemättömiä nimikkeitä mahdollisimman paljon.
KATSOTTUJA ELOKUVIA JA KOOSTEITA
Avajaiset: Max boxeur par amour (1912) – Petrolini disperato per eccesso di buon cuore (1913)
Muu ohjelmisto: Il secolo del cinema 1905: Alice Guy – Jean Renoir: La fille de l’eau (1924) – John Ford: The Scarlet Drop (1918) – Henri Fescourt: Kurjat (Les Misérables, 1925) – René Clair: Le Voyage imaginaire (1925) – Gerhardt Lamprecht: Die Buddenbrooks (1923) – Sergei Eisenstein: Panssarilaiva Potjomkin (Bronenosets Potemkin, 1925) – Eugenio Perego: Il caporal Saetta (1924) – Il secolo del cinema 1905: Tra luci e ombre (Between Light and Dark) – Aleksei Granovski: Everjskoe Scast’e (1925) – Il secolo del cinema 1905: Cinemato-Chikli a Tunisi – Progetto Samama Chikli (1912-1923) – Oscar Micheaux: Body and Soul (1925) – Oljeksandr Dovženko: Jagodka ljubvi (1926) – Roberto Roberti: La paura di amare (1920) – Charles Chaplin: Kultakuume (The Gold Rush, 1925) - Jevgeni Tšervjakov: Minun poikani (Moi syn, 1928) – Gertrud David: Sprechende Hände (1925) – Walter Lang: Punainen kimono (The Red Kimona, 1925)
