BUCKING BROADWAY
Vaikka John Fordin asemaa yhtenä amerikkalaisen elokuvan suurimmista ohjaajista kyseenalaistaa tuskin kukaan, on hänen tuotannossaan suuri aukko mitä mykkäelokuviin tulee. Fordin uran alkuvuosien taso ja taitojen kehittyminen ovat nykypäivänä mahdottomia hahmottaa, sillä suurin osa ohjaajan mykkäelokuvista on kadonnut – ainoastaan hieman yli kymmenkunta on enää jäljellä. Niinpä elokuvahistorioitsijoiden riemulla ei ollut rajoja, kun Ranskasta löytyi vuonna 2002 täydellinen kopio Fordin varhaisiin ohjaustöihin lukeutuvasta Bucking Broadwaysta. Mistään mestariteoksesta ei tämän elokuvan kohdalla sentään ole kyse, mutta se on kuitenkin tärkeä palanen Fordin uran ensimmäisiä vuosia tarkasteltaessa.
Bucking Broadway on tuttu ja turvallinen kertomus cowboysta, joka menettää tyttönsä kaupungista saapuneelle liehittelijälle. Elämä suurkaupungissa ei ole kuitenkaan niin hohdokasta kuin mitä tyttö on luullut, joten entisen armaan ei auta kuin lähteä pelastamaan neito hädästä. Lopussa otetaan miehestä mittaa oikein olan takaa, kun cowboyryhmä tulee näyttämään kaupunkilaisöykkäreille, mistä on kunnon lännen miehet tehty.
Vaikka vuosi 1917 oli Fordille ensimmäinen ohjaajana ja Bucking Broadway vasta hänen yhdeksäs elokuvansa, on kyseessä kuitenkin yllättävän vahva ja kypsä kokonaisuus. Mahdollisesta alkuhaparoinnista ei ole tietoakaan, vaan tarina kulkee eteenpäin sulavasti Fordin pitäessä kohtaukset tiiviinä. Hän saa myös aiheesta yllättävän paljon irti ja vaikka draamapuoli jääkin kovin köykäiseksi, on Bucking Broadway silti varsin toimiva ja viihdyttävä kokonaisuus. Lopetus on nykystandardein todella töksähtävä, mutta tuohon aikaan täysin hyväksyttävissä.
Ford pyrki jo varhaisessa vaiheessa irrottautumaan studioiden kahleista ja suuntaamaan luontoon saadakseen elokuviinsa lisää avaruutta ja aitouden tuntua. Myös Bucking Broadway on kuvattu pitkälti ulkoilmassa ja onkin monin paikoin varsin hienoa katseltavaa. Ei Ford vielä tuohon aikaa mikään kameravirtuoosi ollut, mutta periamerikkalaisen lännenkuvaston hahmottaminen oli hänellä jo hyvin hallussa. Kuvaajana hänellä toimivat useasti joko John W. Brown tai sittemmin Erich von Stroheimin hovikuvaajana toiminut Ben F. Reynolds – alansa kiistattomia ammattilaisia molemmat.
Fordilla oli jo tuolloin silmää löytää tyylikkäitä pääosanesittäjiä, eikä Fordin monivuotisena vakiokasvona muistettu Harry Carey ollut poikkeus: kivikasvoisessa Careyssa on karismaa ja uskottavuutta enemmän kuin monissa aikansa suurtähdissä. Parivaljakko teki kymmeniä elokuvia yhdessä, kunnes heidän tiensä erosivat riitaisina 1920-luvun alkupuolella. Careyn vastanäyttelijänä toimineesta Molly Malonesta tuli seuraavan vuosikymmenen rivinäyttelijä, eikä hän ainakaan tämän elokuvan perusteella enempää ansainnutkaan. Kaupunkilaisliehittelijää esittänyt Vester Pegg sen sijaan profiloitui lännenelokuviin ja näytteli pieniä osia aina 1940-luvun alkuun saakka esiintyen monissa Fordin myöhemmissäkin westerneissä.
Bucking Broadway on mukava ja viihdyttävä lännenelokuva genren varhaisilta kultaisilta vuosilta. Suoraviivainen tarina ei ole omaperäisimmästä päästä, mutta Fordin tyylitajuinen ohjaus, Careyn napakka pääosasuoritus ja sopiva sekoitus vauhtia, toimintaa ja huumoria muodostavat kokonaisuuden, jota kelpaa ihailla useampaankin kertaan.
Tuotanto: Universal
Ohjaus: John (Jack) Ford
Käsikirjoitus: George Hively
Kuvaus: Ben F. Reynolds, John W. Brown
Näyttelijät: Harry Carey (Cheyenne Harry), Molly Malone (Helen Clayton), L. M. Wells (hänen isänsä), Vester Pegg (Eugene Thornton), William Gettinger (työnjohtaja), Gertrude Astor (Gladys), Martha Mattox (asiakas kaupassa)