KAMELIANAINEN
Alexandre Dumas nuoremman Kamelianaisen (1848) tunnetuin elokuvasovitus on vuodelta 1936, jolloin Greta Garbo näytteli unohtumattomasti pääosaa George Cukorin kehutussa, mutta itseni hieman kylmäksi jättäneessä klassikossa. Sen jälkeen aiheeseen ei ole enää juurikaan koskettu, mutta vastaavasti mykkäfilmatisointeja löytyy useampiakin – ensimmäisen version (1907) jälkeen kymmenkunta erilaista ennen Garboa. Tunnetuin näistä on varmastikin kuuluisan Alla Nazimovan ja vastikään läpimurtonsa tehneen Rudolph Valentinon tähdittämä versio vuodelta 1921.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Pariisiin, joskaan seikalla ei ole sen kummemmin väliä, sillä pariisilaisuudesta saati suurkaupungista itsestään ei ole lopputuloksessa juuri mitään viitteitä. Se kertoo nuoresta Armand Duvalista (Valentino), joka rakastuu paikalliseen kurtisaaniin, Marguerite Gautieriin (Nazimova). Naisen vakavasta sairaudesta huolimatta heidän välilleen syttyy romanssi ja hetken aikaa pari saa nauttia yhteiselosta, ennen kuin heidän onnensa ylle alkaa nousta myrskypilviä.
Nuoren miehen ja kokeneemman naisen välisestä rakkaustarinasta saisi aikaan vaikka minkälaista draamaa, mutta tämän elokuvan kohdalla odotukset eivät täyty millään osa-alueella. June Mathisin sovittama tarina etenee kyllä sulavasti kaikessa suoraviivaisuudessaan, mutta kokonaisuus jää yllättävän hengettömäksi. Nazimovan ja Valentinon välillä ei ole lainkaan kipinää, eikä unholaan painunut ohjaaja Ray C. Smallwood ole saanut luotua sitä keinotekoisestikaan. Asiaa ei yhtään auta sekään, että juuri kun Armandin ja Margueriten romanssi on maaseudun rauhassa syttymäisillään, katoaa mies joksikin aikaa muualle uuden juonenkäänteen tieltä. Tämän räikeän virheen jälkeen katsojan viimeinenkin kiinnostus lopahtaa ja näin tarinan hahmot ja heidän kohtalonsa jäävät jälleen kerran yhdentekeviksi. Voihan toisaalta olla, että tekijät ovat tarkoituksella etäännyttäneet rakastavaiset mahdollisimman kauas toisistaan ja halunneet näin osoittaa elokuvan kuvaaman maailman ja ihmisten tunteettomuuden ja kylmyyden. Itse en tosin moiseen usko.
Aivan täysi pannukakku Kamelianainen ei kuitenkaan ole. Alkutekstien lupaama modernisointi on onnistunut kiitettävästi ja Valentinon tulevan vaimon, Natasha Rambovan suunnittelemat eriskummalliset lavasteet antavat elokuvalle oudon säväyksen. Kuvaus on niin ikään onnistunutta ja Rudolph Bergquistin otoksissa maaseudun idyllistä on aitoa romantiikan tunnetta. Vähiin elokuvan positiiviset seikat valitettavasti tälläkin saralla jäävät.
Nazimova oli suuri tähti, suuri diiva ja se näkyy elokuvassa alusta loppuun. Huomattavaa on lähikuvien runsas määrä - toisinaan tuntuu, ettei elokuvassa ole kohtausta, jossa emme saisi ihailla kuuluisan venäläisen kasvonpiirteitä. Valitettavasti tällainen rikkoo täysin kerronnan rytmin ja tuntuu muutenkin hieman huvittavalta. Kaiken lisäksi Nazimovan näytteleminen on nykykatsojan silmin melkoista patsastelua. Valentino onnistuu huomattavasti paremmin ja hänen suorituksessaan onkin poikamaista charmia ja tyylikkyyttä. Valitettavasti Valentinosta oltiin jo rakentamassa suurta rakastajaa, sillä hänellä olisi ollut taitojensa puolesta paljon enemmänkin annettavaa. Notre Damen kellonsoittajassa (1923) Esmeraldaa esittävä Patsy Ruth Miller tekee lyhyen valkokangasesiintyminen Margueriten ystävänä – rooli lukeutui Millerin ensimmäisiin.
Nazimovan ja Valentinon tähdittämä Kamelianainen on elänyt näinkin kauan pääosanesittäjiensä maineella, sillä elokuvallisilta ansioiltaan se on melko mitätön teos. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa kääntyä Garbon version puoleen, menneen maailman pariisilaisylimystön elämän omakseen tunteville voi puolestaan suositella vaikkapa Jean Renoirin Nanaa (1926) tai Chaplinin mestariteosta Nainen Pariisista (1923).
Tuotanto: Nazimova Productions
Ohjaus: Ray C. Smallwood
Käsikirjoitus: June Mathis (Alexandre Dumas nuoremman romaanista)
Kuvaus: Rudolph Bergquist
Lavastus: Natasha Rambova
Puvustus: Natasha Rambova
Näyttelijät: Alla Nazimova (Marguerite Gautier), Rudolph Valentino (Armand Duval), Rex Cherryman (Gaston Rieux), Arthur Hoyt (kreivi de Varville), Zeffie Tilbury (Prudence), Patsy Ruth Miller (Nichette), Elinor Oliver (Nanine), William Orlamond (herra Duval), Consuelo Flowerton (Olympe)