Harry elää vaimonsa ja anoppinsa tyrannian alla – mitä tahansa hän tekeekin, kaikki tuntuu menevän heidän tahtonsa vastaisesti. Kun Harryn vaimo saa päähänsä, että hänen miehensä juoksentelee iltaisin viinin, naisten ja blondien perässä, päättää anoppi laittaa vävynsä kuriin. Hän haastaa tämän oikeuteen ja saa tuomarin asettumaan puolelleen. Avioeroa tämä ei kuitenkaan myönnä, vaan päätyy erikoiseen ratkaisuun: Harryn on luovuttava kaikista miehisyyden elkeistään ja palveltava vaimoaan kuukauden ajan moitteetta, muuten edessä on puolen vuoden linnareissu.
Mykän elokuvan neljänneksi suureksi koomikoksi lasketun Harry Langdonin toinen ohjaustyö, vuonna 1928 valmistunut Naistenmies, on tänä päivänä melkoisen tuntematon elokuva. Kolmen ensimmäisen komedian (Kulkijan kultateillä, Vahva mies, Pitkät housut) menestymisen myötä Langdonin ego alkoi kasvaa turhan suureksi ja hän erotti pitkäaikaisena apulaisena toimineen Frank Capran ryhmästään. Tämä johti tyylin muutokseen, jota yleisö ja kriitikot eivät katsoneet hyvällä. Langdonin ensimmäinen ohjaus, Isä avuton, oli pettymys tähden ihailijoille ja niinpä hän olisi tarvinnut kipeästi menestyselokuvaa maineensa palauttamiseksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Naistenmiehestä tuli fiasko, joka vain vauhditti koomikon syöksykierrettä.
Isä avuttoman aikoinaan saama murskakritiikki tuntuu tänä päivänä oudolta, sillä kyseessä on tasapainoinen ja gageiltaan hienostunut komedia, joka kestää katselukerran jos toisenkin. Myös Naistenmies on mainettaan parempi teos, joskaan ei edellisen veroinen. Jostain syystä Langdonin outo huumori toimii omalla kohdallani paremmin niissä elokuvissa, joissa Capra ei ollut enää mukana ja siksipä Naistenmieskin huvittaa moneen otteeseen. Harry naisten vaatteissa ei ole kaksinen vitsi, mutta kommellukset, joihin hän joutuu, ovat pääsääntöisesti onnistuneita. Alakuloisen tarinan opetus, jonka mukaan sukupuolilla on oma asemansa perheessä eikä näitä osia pidä lähteä sotkemaan, ei ole liian alleviivaava.
Naistenmies on tyyliltään takuuvarmaa Langdonia. Pitkät, staattiset otokset, runsaat lähikuvat ja hahmon ominaispiirteitä painottavat gagit miellyttänevät jokaista Langdonin elokuvien ystävää. Harryn hahmolle annetaan runsaasti tilaa ja hän käyttää sen erittäin onnistuneesti hyväkseen. Ongelmaksi muodostuu sen sijaan tarinan rytmitys, joka on täydellisen pielessä. Gagien väli on melkoista tyhjäkäyntiä, mikä syö turhan paljon vitsien tehoa. Tätä osaa hiomalla ja heikosti toteutettuja trikkejä parantamalla Naistenmiehestä olisi saanut Isä avuttoman veroisen naurupalan.
Vain vuotta aikaisemmin Harry Langdonia oli pidetty Chaplinin, Keatonin ja Lloydin veroisena mestarikoomikkona, mutta Naistenmiehen jälkeen hänen maineestaan ja suosiostaan ei ollut enää mitään jäljellä. Viimeiseksi First National -tuotannoksi jäänyt, aikoja sitten kadonneeksi merkitty Heart Trouble (1928) viimeisteli koomikon kohtalon ja sysäsi hänet takaisin rivinäyttelijäksi. Langdonin ura jatkui aina hänen kuolemaansa (1944) asti, mutta suurempaa menestystä hän ei enää saavuttanut.
Tuotanto: Harry Langdon Corporation
Ohjaus: Harry Langdon
Käsikirjoitus: Robert Eddy, Clarence Hannecke, Harry McCoy (Arthur Ripleyn tarinasta)
Kuvaus: Elgin Lessley, Frank Evans
Leikkaus: Alfred DeGaetano
Välitekstit: A. H. Giebler
Näyttelijät: Harry Langdon (Harry), Gladys McConnell (vaimo), Helen Hayward (anoppi), Bud Jamison (Harryn kaveri), Charles Thurston (tuomari)