ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

”The Whispering Chorus oli käännekohta DeMillen uralla. Hän upotti siihen paitsi suuren summan rahaa, myös sydämensä. Tämän jälkeen hänen asenteensa maksavaa yleisöä kohtaan muuttui. Hän loivensi näkemyksiään tavoittaakseen yleisön matalimman yhteisen nimittäjän, joten hänen elokuviensa taso laski jyrkästi.” Kevin Brownlow

Alfred Hitchcockin kauhuelokuvaklassikossa Psyko (1960) Janet Leighin esittämä sihteerikkö kavaltaa sievoisen summan rahaa ja päätyy pakomatkallaan Norman Batesin (Anthony Hopkins) pitämään motelliin, jonka tapahtumat ovat kenties kuuluisinta valkokangaskauhua koskaan. Hieman samanlainen perusidea on Cecil B. DeMillen elokuvassa The Whispering Chorus, jossa uurastamiseensa kyllästynyt rahastonhoitaja John Tremble lupaa vaimolleen kauniin mekon joululahjaksi, pelaa rahansa ja päätyy kavaltamaan työnantajaltaan sievoisen summan käteistä. Kun teko on vaarassa tulla julki, mies pakenee.

Perley Poore Sheehanin romaaniin pohjautuva The Whispering Chorus on yksi Cecil B. DeMillen suurimmista mykkäelokuvista, napakka draama, jonka tarina kaikuu meidän päiviimme saakka. Taloudelliset paineet, työelämän oravanpyörä ja perhe-elämän vaikeudet ovat edelleen aivan samoja, kuin mitä John Tremble tässä elokuvassa joutuu kohtaamaan. Näennäisen yksinkertaisesta tarinasta rakentuu vahva kokonaisuus, joka asettaa myös katsojan pohtimaan omia valintojaan vastaavanlaisten tilanteiden edessä. Onneksi DeMille ei ollut vielä sisäistänyt saarnamiehen rooliaan, joten kokonaisuus pysyy hyvin koossa eikä loppua ole vesitetty ohjaajalle tyypillisillä latteuksilla. Ohjaajan käyttämät rinnakkaisleikkauksin luodut vastakkainasettelut ovat kenties tehneet vaikutuksen Erich von Stroheimiin, jonka elokuvissa on nähtävissä vaikutteita DeMillen tyylistä.

DeMillellä oli apunaan vakiotyöryhmänsä, käsikirjoittaja Jeanie Macpherson, kuvaaja Alvin Wyckoff ja lavastaja Wilfred Buckland. Wyckoffin Norsunluukuninkaassa (1915) tutuksi tekemän chiaroscuron (valohämyn) käyttö on tämänkin elokuvan kohdalla loisteliasta ja The Whispering Chorus sisältääkin muutamia todella näyttävästi valaistuja kohtauksia. Buckland puolestaan sommittelee täydellisen uskottavia lavasteita: olipa kyseessä sitten kuvernöörin asunto ylellisine huonekaluineen tai alkoholistien mökinrähjä, molemmissa on tyyliä.

Yli 400 elokuvaa urallaan tehnyt Raymond Hatton tekee erinomaisen roolisuorituksen lakia pakenevana kavaltajana ja vaikka tarinan loppuminuutit menevätkin turhan dramaattisiksi, ei Hattonin ote roolihahmostaan lipsahda missään vaiheessa. Kathlyn Williams hänen vaimonaan ja aina hellyttävä Edythe Chapman hänen äitinään ovat myös hyviä. Tulevaa kuvernööriä esittävä Elliott Dexterkin on roolissaan aivan kelvollinen, mutta tarinan kannalta olisi ollut varmasti parempi, mikäli hänen hahmonsa olisi saanut hieman enemmän luonnetta. Hattonin roolihahmon omantunnon ääninä nähdään mm. Gustav von Seyffertitz, seuraavalla vuosikymmenellä läpimurtonsa tehnyt, lukuisista roiston rooleistaan muistettu saksalaislähtöinen näyttelijä.

THE WHISPERING CHORUS, 1918 Yhdysvallat

Tuotanto: Famous Players-Lasky Ohjaus: Cecil B. DeMille Käsikirjoitus: Jeanie Macpherson (Perley Poore Sheehanin romaanista) Kuvaus: Alvin Wyckoff Lavastus: Wilfred Buckland Leikkaus: Cecil B. DeMille
Näyttelijät: Raymond Hatton (John Tremble), Kathlyn Williams (Jane Tremble), Edythe Chapman (John Tremblen äiti), Elliott Dexter (George Coggeswell), Noah Beery (vetelehtijä), Guy Oliver (poliisipäällikkö McFarland), John Burton (Charles Barden), Tully Marshall (F. P. Clumley), Gustav von Seyffertitz, Walter Lynch, Edna Mae Cooper (John Tremblen omantunnon ääniä)