”Elokuvani on vertauskuvallinen kertomus sodasta, eikä sen tarkoituksena ole ottaa kantaa, kumpi osapuoli on oikeassa tai väärässä.” Thomas H. Ince
Samaan aikaan kun D. W. Griffith työsti mammuttimaista Suvaitsemattomuutta (1916) ja Cecil B. DeMille hääri Jeanne d’Arcin tarinan kimpussa (Orleansin neitsyt, 1916), valmisteli Hollywoodin suurtuottajiin lukeutunut Thomas H. Ince omaa suurelokuvaansa, Civilizationia. Siinä missä edellä mainitut elokuvat ovat jääneet historian kirjoihin kiitettyinä ja kehuttuina, on Incen Civilizationin maine aikalaisylistyksestä huolimatta kadonnut miltei olemattomiin. Se ei ole ihme, sillä niin pahasti ajan hammas on elokuvaa nakertanut. On tosin todettava, että tänä päivänä nähtävissä oleva versio on vuoden 1930 uudelleenjulkaisu, josta ovat huolehtineet uskonnolliset ryhmät. Useampi kelallinen materiaalia on leikattu pois ja suurin osa väliteksteistä on vaihdettu, joten Incen version ja tämän välillä on runsaasti eroja.
Civilizationin tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen kuningaskuntaan sodan kynnyksellä. Sen päähenkilö on kuninkaan (Herschel Mayall) korkea-arvoinen upseeri, kreivi Ferdinand (Howard Hickman). Sodan syttyessä kreivi liittyy laivastoon, vaikka morsian Katheryn (Enid Markey) koettaakin estellä miestään. Katheryn, joka kuuluu naisten rauhanjärjestöön, on kuitenkin saanut iskostettua miehensä mieleen mielipiteitään siinä määrin, että varsin pian kreivikin huomaa sodan mielettömyyden ja liittyy rauhan puolestapuhujiin.
Civilization on kaksijakoinen elokuva, jonka parhaiden ja heikoimpien jaksojen välinen kuilu on valtava. Laadukkainta antia Civilizationissa edustavat sotakohtaukset, jotka hätkähdyttävät kaunistelemattomuudellaan – varsinkin kuvat taisteluissa kuolleista siviileistä ja mutaisissa juoksuhaudoissa lojuvista sotilaista ovat voimakkaita. Myös kotirintaman pelot ja kärsimykset tuodaan koskettavasti esille kohtauksessa, jossa armeija tulee pikkukaupunkiin noutamaan lisää miehiä riveihinsä äitien jäädessä suremaan poikiensa ja naisten aviomiestensä perään. Mikäli Ince olisi tuottanut tällaista materiaalia elokuvaansa alusta loppuun, olisi Civilization suuri klassikkoteos.
Sotatapahtumien kuvaus ei ole kuitenkaan ollut Incen päätehtävä, sillä vahvan ja vaikuttavan alun jälkeen elokuva keskittyy tuomaan julki sodanvastaista sanomaansa. Moisessa ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta tapa jolla se tehdään, on ainakin nykykatsojan silmissä korni ja muutenkin vanhanaikainen. Sukellusveneessä toimiva kreivi upottaa ennemmin oman aluksensa kuin torpedoi tutkassa näkyvän loistoristeilijän (selkeä viittaus toukokuussa 1915 upotettuun Lusitaniaan). Kreivi pelastuu ainoana miehistön jäsenenä sukellusveneen tuhosta ja sairaalavuoteella maatessaan hän kokee oudon näyn: hänen sielunsa laskeutuu alas tuonelaan suureen kivilouhokseen ja tapaa siellä Kristuksen, joka palauttaa hänet takaisin elävien kirjoihin levittämään rauhan sanomaa. Tästä eteenpäin kreivi rinnastetaan Kristukseen ja hänen kärsimyksiinsä. Myöhemmin vielä Kristuskin palaa maan päälle näyttääkseen sotaisalle hallitsijalle tämän aiheuttaman hävityksen ja kauhun.
Suurella rahalla tuotettu Civilization ei tarjoa nykykatsojalle kuin annoksen elokuvan historiaa, mutta aikalaisiinsa se teki vaikutuksen. Erinomaisen kassamenestyksensä ansiosta siitä tuli yksi Incen parhaiten tuottaneista elokuvista ja sen kerrotaan olleen myös omalta osaltaan vaikuttamassa presidentti Woodrow Wilsonin uudelleen valintaan – tuohon aikaan kun Wilsonin ja amerikkalaisten mielipide oli vahvasti sotaan liittymistä vastaan.
Tuotanto: Thomas H. Ince Corporation
Ohjaus: Reginald Barker, Thomas H. Ince, Raymond B. West
Käsikirjoitus: C. Gardner Sullivan
Kuvaus: Joseph H. August, Dal Clawson, Clyde De Vinna, Otis M. Gove, Devereaux Jennings, Charles E. Kaufman, Robert Newhard, Irvin Willat
Lavastus: Joseph H. August
Leikkaus: Thomas H. Ince, Hal C. Kern, LeRoy Stone, Irvin Willat
Musiikki: Victor Schertzinger
Näyttelijät: Howard Hickman (kreivi Ferdinand), Enid Markey (Katheryn Haldemann), George Fisher (Kristus), Lola May (kuningatar Engenie), Herschel Mayall (kuningas), J. Frank Burke (Luther Rolf, rauhan puolustaja), Charles K. French (pääministeri)