HYPPYÄ, SOUTUA, RAKKAUTTA
Hyppyä, soutua ja rakkautta
Taloudellisesti erittäin pahasti epäonnistuneen, mutta muilta ansioiltaan sitäkin rikkaamman Kenraalin (1927) jälkeen Buster Keaton päätti tehdä huomattavasti yksinkertaisemman ja riskittömämmän komedian. Niinpä Keaton astui yliopistomaailmaan, jolle Harold Lloyd oli irvaillut menestyksekkäästi kahta vuotta aikaisemmin klassikossaan Keltanokka (1925). Mutta siinä missä Lloyd oli elokuvansa myötä vain vahvistanut asemaansa koomikoiden ydinryhmässä, alkoi Keaton liukua yhä enemmän sen ulkopuolelle. Hyppyä, soutua, rakkautta -elokuvasta tuli täydellinen epäonnistuminen kaikin tavoin ja sen menestymättömyys vain syvensi Keatonin lamaa entisestään.
Keaton esittää arkaa lukutoukkaa Ronaldia, jonka mielestä urheilijat ovat sivistymättömiä barbaareja kun taas tieteiden harrastajat lukeutuvat selvään eliittiin. Valitettavasti hänen ihastuksensa, lukion kauneuskuningatar Mary (Anne Cornwall) ei allekirjoita pojan puheita, vaan katkaisee tähän välit ainakin siihen saakka, kunnes Ronald muuttaa käsitystään urheilijoista. Valloittaakseen ihastuksensa sydämen Ronald matkustaa samaan yliopistoon, joka on tunnettu ennemmin urheilustaan kuin tiedeakatemiastaan. Niinpä pojan ei auta kuin suunnata urheilukentälle itsekin ja todistaa tällä tavoin kyvykkyytensä tytölle. Se ei ole helppoa, sillä Marya piirittää myös eräs koulun parhaimmista urheilijoista.
Elokuvakomedian perusaiheisiin on aina kuulunut jonkun henkilön sijoittaminen hänelle täysin vieraaseen ympäristöön tai tilanteeseen – mikä olisikaan riemastuttavampaa kuin nähdä lukutoukka urheilukentällä? Näistä asetelmista on ollut sitten helppoa lähteä rakentamaan koomisten tapahtumien ja sattumusten siivittämää tarinaa, joka yleensä vielä päättyy onnellisesti päähenkilön pystyessä selättämään hänen eteensä tulevat vaikeudet. Tällaisissa ideoiden uudelleenkierrättämisissä ei ole mitään vikaa, mikäli ne onnistuvat tuomaan asiansa esille tuoreena ja pahimpia itsestäänselvyyksiä vältellen.
Valitettavasti Keaton ei onnistu kummassakaan, vaan elokuva on alusta loppuun juuri niin ennalta-arvattava kuin mahdollista. Ei Lloydinkaan elokuva mikään ylenpalttisen kekseliäs ollut – ainakaan mitä urheilukentän tapahtumiin tulee – mutta tarinan mahdolliset puutteet hän korvasi hyvällä ja monipuolisella näyttelemisellään. Vaikka Keatonin sympaattiseen hahmoon onkin erittäin helppoa samaistua, on hän urheilukentällä kuitenkin aivan väärässä paikassa: lukuisia erilaisia roolihahmoja uransa aikana hienosti tulkinnut "suuri kivikasvo" ei vain yksinkertaisesti osaa olla urheilukentällä hauska. Kaiken lisäksi Keaton työryhmineen ei onnistu luomaan urheilulajeista täysin tietämättömän Ronaldin epätoivoisista yrityksistä kovinkaan kekseliästä komiikkaa.
Elokuvan epäonnistumista selittää osin myös se, että Keaton joutui työskentelemään hänelle täysin outojen ja tuntemattomien henkilöiden kanssa. Vanhan työryhmänsä viimeinenkin edustaja, ohjaajana ja käsikirjoittaja toiminut Clyde Bruckman oli Kenraalin jälkeen siirtynyt toisaalle, eivätkä uudet työntekijät olleet tähden kanssa samalla aaltopituudella. Käsikirjoittajia Keaton sieti vielä jotenkuten, mutta veteraaniohjaaja James W. Hornen mukanaoloa Keaton ei ymmärtänyt lainkaan. Hän piti Hornea täysin tarpeettomana ja antoikin tälle ohjattavaksi vain ne kohtaukset, joissa tähti itse ei esiintynyt.
Liekö Keaton ollut vielä allapäin Kenraalin huonosta vastaanotosta vai missä on ollut vika, sillä Hyppyä, soutua, rakkautta on Keatonin tähtivuosien heikoin elokuva. Se ei saa otollisista lähtökohdistaan huolimatta tarinasta juuri mitään irti, muutama hauska oivallus siellä täällä ei riitä pelastamaan kokonaisuutta. Mutta yhdessä suhteessa elokuva on kuitenkin merkittävä: se on tiettävästi ensimmäinen, jossa Keaton käytti stunttia. Vaativan hypyn tytön huoneeseen loppuhuipennuksessa tekee Lee Barnes, seiväshypyn olympiavoittaja Pariisista vuodelta 1924.
Tuotanto: Joseph M. Schenck Productions
Ohjaus: James W. Horne, Buster Keaton
Käsikirjoitus: Bryan Foy, Carl Harbaugh
Kuvaus: Bert Haines, Devereaux Jennings
Leikkaus: Sherman Kell
Näyttelijät: Buster Keaton (Ronald, lukutoukka), Anne Cornwall (Mary Haynes), Harold Goodwin (Jeff Brown, kilpakosija), Flora Bamley (Maryn ystävätär), Snitz Edwards (Dean Edwards), Florence Turner (Ronaldin äiti)