ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Amerikkalainen kauhukirjailija H. P. Lovecraft (1890-1937) on monessa suhteessa samassa jamassa kuin nykypolville tunnetumpi, kauhun kuninkaaksikin joskus nimetty Stephen King. Vaikka molempien kirjallinen anti on lavea ja laadukas, ei tarinoiden siirto valkokankaille ole onnistunut kovinkaan mairittelevasti. Kingin puolesta todettakoon kuitenkin se, että hänen kohdallaan osumisprosentti on hivenen korkeampi. Lovecraftille annettakoon puolestaan tunnustusta siitä, että hän ei yrittänytkään tehdä tarinoillaan elokuvavaltausta, vaan keskittyi pelkästään kirjalliseen ulosantiin.

Lähivuosien puhutuin Lovecraft-filmatisointi on eittämättä Andrew Lemanin ohjaama The Call of Cthulhu, kunnianhimoinen yritys saattaa kirjailijan kuuluisin kertomus myös elokuvaväen tietoisuuteen. Erikoiseksi asian tekee se, että Leman on tehnyt elokuvansa mykkänä. Onnistuuko Leman saavuttamaan mykän elokuvan hengen nykykeinoin vai jääkö elokuva pelkäksi tekniseksi kikkailuksi? Onko The Call of Cthulhusta Aki Kaurismäen Juhan (1999) haastajaksi viime vuosien parhaasta mykkäelokuvasta puhuttaessa? Odotukset olivat kohdallani ainakin korkealla.

The Call of Cthulhu kertoo isosetänsä, professori Angellin (Ralph Lucas) jäämistöä hoitavasta nuorukaisesta (Matt Foyer). Isosedän tavaroiden joukosta löytyy salaperäinen laatikko, jonka sisällä on nahkainen salkku täynnä tutkimusmateriaalia. Nuorukaisen kiinnostus herää ja hän alkaa tutustua aineistoon.

Isosedän tutkimuksen kohteena on ollut nuori taiteilija Wilcox (Chad Fifer), joka on nähnyt ahdistavia ja painajaismaisia unia jo kauan. Hän kertoo ongelmastaan professorille, joka kirjaa ylös kaiken tapahtuneen saadakseen selville, mistä kaikki oikein johtuu. Varsin pian kuitenkin selviää, että kyse on jostain paljon merkittävämmästä kuin pelkistä painajaisunista ja niinpä tarinan päähenkilö aikoo saattaa isosetänsä tutkimuksen päätökseen.

The Call of Cthulhu palkittiin lukuisilla elokuvafestivaaleilla ja muutenkin sen ympärillä velloi kohu, jollaista saavat harvoin osakseen edes vuosikymmeniä kadoksissa olleet ja sittemmin löytyneet arkistohelmet. Myös valtaosa Lovecraftin faneista tuntuu ottaneen elokuvan hyvin vastaan. Pintaraapaisulta elokuvan suosio onkin helppo ymmärtää: lähdemateriaali on vähintään kiinnostavaa, tekninen toteutus kengännauhabudjetista huolimatta sangen onnistunutta (paitsi pienoismallit, jotka näkyvät liian selvästi) ja säestys ensiluokkaista. Vaikuttavin kohtaus, salaperäiset kulttimenot öisellä suolla, on erittäin onnistuneesti lavastettu ja kuvattu.

Loppujen lopuksi Lemanin teoksessa on kuitenkin huomattavasti enemmän heikkouksia kuin vahvuuksia. Lyhyen keston (47 min.) vuoksi tarina etenee kuin juna ilman väliasemia ja loppuun päästyään jättää katsojan ihmettelemään näkemäänsä. Missä oli Lovecraftin tarinan ensiluokkainen tunnelma, missä hahmojen syvällisyys, missä kauhu tai edes jännitys? Nopeavauhtinen tarina jää ontoksi ja pitkäpiimäiseksi salapoliisitarinaksi, hahmot irrallisiksi ja mielenkiinnottomiksi ja tapahtumat värittömiksi. Elokuvan ulkoasu on aivan liian steriili ollakseen varteen otettava mykkäelokuva, eivätkä näyttelijätkään ole parhaimmasta päästä.

Hyvästä yrityksestä huolimatta The Call of Cthulhu vaikuttaa heikkotekoiselta elokuvalta, joka tuskin innostaa muita kuin H. P. Lovecraftin kannattajia. Kaurismäen Juhaa tämä ei pysty haastamaan millään osa-alueella ja elokuvan suuri kannatus tuntuu hämmästyttävältä. The Call of Cthulhu on myös hyvä osoitus siitä, että täysipainoisen mykkäelokuvan luominen on huomattavasti vaikeampaa kuin mitä voisi kuvitella. Paljon melua tyhjästä.

THE CALL OF CTHULHU, 2005 Yhdysvallat

Tuotanto: The H. P. Lovecraft Historical Society (HPLHS) Ohjaus: Andrew Leman Käsikirjoitus: Sean Branney (H. P. Lovecraftin novellista) Kuvaus: David Robertson Leikkaus: David Robertson Maskeeraus: Andra Carlson Musiikki: Troy Sterling Nies, Ben Holbrook, Nicholas Pavkovic, Chad Fider Puvustus: Laura Brody Efektit: Dan Novy, Terry Sandin (stop motion)
Näyttelijät: Matt Foyer (kertoja), Ralph Lucas (professori George Angell), Chad Wifer (Henry Wilcox), Patrick O’Day (Johansen), Leslie Baldwin (Greta Johansen), David Mersault (John Legrasse)