Yasujiro Ozu tekemässä komediaa tuntuu yhtä erikoiselta ajatukselta kuin Frank Borzage ohjaamassa kauhua, sen verran toisenlaisista elokuvista japanilainen mestari muistetaan. Ozun uran alkuaikoina tämä ei ollut kuitenkaan lainkaan epätavallista, tästä kertoo jo Bfi:n julkaisema The Student Comedies -kokoelma, joka sisältää neljä hänen ohjaamaansa komediaa. Näiden elokuvien joukkoon kuuluu myös Ozun vanhin säilynyt elokuva, vuonna 1929 valmistunut Wakahi hi (engl. Days of Youth), joka oli samalla hänen ensimmäinen pitkä teoksensa ja kahdeksas ohjaustyö ylipäätään.
Wakahi hi kertoo kahdesta kaveruksesta, Watanabesta ja Yamamotosta (erinomaisesti rooleihinsa sopivat Ichiro Yuki ja Tatsuo Saito). Nuorukaisten pitäisi valmistautua tenttiin, mutta ainakin Watanaben mieli harhailee jo tentin jälkeisessä hiihtomatkassa – eikä vähiten siksi, että hän tietää tapaavansa hiihtokeskuksessa uusimman ihastuksensa, Chiekon (Junko Matsui). Watanabe ei kuitenkaan tiedä, että myös Yamamoto on ihastunut Chiekoon ja hiihtokeskuksessa punnitaankin paitsi se, kummalle nuoren naisen sydän sykkii, myös miesten ystävyys.
Ozu oli elokuvaa tehdessään ainoastaan 25-vuotias, mutta otteiltaan jo veteraani. Tarinankerronnassa ei ole heikkouksia ja kuvalliselta ilmaisultaan Wakahi hi on erittäin kypsä teos. Leikkauksen ja kerronnan rytmissä on nähtävissä amerikkalaisten elokuvien vaikutus (Ozu ihaili valtavasti Hollywood-tuotantoja), mutta myös ohjaajalle tutuksi käyviä ratkaisuja. Vaikka elokuvaa mainostetaankin komediana, on se pikemminkin draamaa, johon on lisätty koomisia aineksia tunnelman keventämiseksi. Tai sitten minun oli vain tavallista helpompi samaistua Yamamoton hahmoon ja hänen epäonnistumisiinsa.
Ozun toisen maailmansodan jälkeen tekemistä suurteoksista on puhuttu usein elokuvina, joissa ei tapahdu näennäisesti mitään merkittävää, mutta silti niissä tapahtuu koko ajan valtavasti. Luonnehdinta sopii myös tähän elokuvaan. Pintapuolisesti tarkasteltuna Wakahi hi on kertomus kaverusten tekemästä hiihtoretkestä, jolla flirttaillaan, seurustellaan ja pidetään hauskaa. Siinä on kuitenkin kyse myös vahvemman ja etevämmän vallasta heikompaa kohtaan, siitä, mitä on soveliasta tehdä ja mitä ei. Saako ystävästä tehdä pilaa, onko tämän ihastukselle flirttailu sallittua ja vieläpä niin, että toinen katsoo tapahtumia voimattomana vierestä? Onko tuolloin kyse enää ystävyydestä vai toisen hyödyntämisestä omia tarkoitusperiä ajatellen? Kuinka tulee toimia kaiken tämän jälkeen? Perusasioita, joita esiintynee jokaisen meidän elämässämme jossain vaiheessa.
Watanaben ja Yamamoton kaltaisia parivaljakoita on elämä väärällään. Kenties juuri siksi Fushimi ja Ozu ovat onnistuneet välttämään pahimmat sudenkuopat ja kliseet ja luoneet henkilöt, joista on helppo välittää. Harold Lloydia niin ilmeiltään kuin olemukseltaankin muistuttava Yamamoto on sympaattinen ja hivenen epävarma, aina ystävällinen mutta valitettavan usein koheltava opiskelijanuorukainen, jonka kustannuksella huomattavasti itsevarmempi ja sanavalmiimpi Watanabe jatkuvasti pilailee. Tokiossa ollessaan ystävysten välit ovat vielä harmittomat, mutta hiihtokeskukseen päästyään Watanaben otteet muuttuvat huomattavasti ilkeämmiksi. Lopulta ajaudutaan tilanteeseen, jossa välit ovat vaarassa katketa. Viimeinen kohtaus sulkee ympyrän ja osoittaa, kuinka todenmukaisesti käsikirjoittajat ovat hahmot ja näiden keskinäiset välit ymmärtäneet ja hahmottaneet. Lopputulokseen vaikuttaa tietysti myös erinomaiset näyttelijäsuoritukset.
Wakaki hi ei ole ainakaan toistaiseksi lukeutunut niihin teoksiin, joista kirjoitetaan analyysejä tai esittelyjä, vaan pikemminkin se on vain ohimennen mainittu Ozun mykkäkautta käsittelevissä julkaisuissa. Koska Ozusta on kuitenkin kyse, on tämänkin elokuvan kohdalla suotavaa katsoa hieman pintaa syvemmälle, siten näkee kuvauksen elämästä itsestään. Vahva ja todenmukainen tarina hahmoineen on kestänyt aikaa erittäin hyvin ja vaikka saksia olisikin kenties tarvittu siellä täällä, ei kokonaisuus ole lainkaan raskas. Puolitoista tuntia ei ole tämän elokuvan kohdalla pitkä aika.
Tuotanto: Shochiku
Ohjaus: Yasujiro Ozu
Käsikirjoitus: Akira Fushimi, Yasujiro Ozu
Kuvaus: Hideo Mohara
Lavastus: Yoneichi Wakita
Leikkaus: Hideo Mohara
Näyttelijät: Ichiro Yuki (Watanabe), Tatsuo Saito (Yamamoto), Junko Matsui (Chieko), Choko Iida (Chiekon täti), Takeshi Sakamoto (professori), Ichiro Okuni (professori Anayama), Shinichi Imori (Hatamoto), Chishu Ryu (opiskelija)