DON Q
Mielikuvituksellisen rikkaan ja suureellisen Bagdadin varkaan (1924) jälkeen Fairbanks oli ajautunut tilanteeseen, josta oli hyvin vaikeaa nousta enää korkeammalle – aika ei ollut vielä riittävän kypsä uusille innovaatioille, joita tähti esitteli myöhemmässä Musta merirosvo (1926) -elokuvassaan. Niinpä hän otti askeleen verran taaksepäin ja puki ylleen Zorron viitan, joka oli siivittänyt hänet maailmanmenestykseen vain muutamaa vuotta aiemmin ilmestyneessä elokuvassa Zorron merkki (1920). Tällä kertaa Fairbanks päätti leikitellä aiheella oikein tosissaan, sillä ikääntyneen miekkamiehen roolin lisäksi hän sai tulkita myös tämän poikaa, kaikessa toiminnassaan vähintään isänsä veroista Don Cesaria.
De Vegan suku on ollut aina hyvin seikkailunhaluinen ja menevä ja niinpä suvun edustajat ovat astelleet yhden jos toisenkin espanjalaisvalloittajan joukoissa – he ovat palvelleet kunnialla Hernán Cortésia, Vasco Núñez de Balboaa Francisco Pizarroa. Lukuisten seikkailuiden jälkeen heidän sukunsa on asettunut Kaliforniaan, mutta edelleenkin perheen vanhin poika matkustaa Espanjaan tutustuakseen sen kulttuuriin ja maahan, sekä luomaan suhteita valtaapitäviin merkkihenkilöihin.
Niin myös Don Cesar de Vega, joka tutustuu alta aikayksikön Itävalta-Unkarin kruununprinssiin, arkkiherttua Pauliin (Warner Oland), Espanjan kuningatar Isabellaan (Stella De Lanti), paikalliseen kenraaliin (Jack McDonald) sekä hänen kauniiseen tyttäreensä (Mary Astor). Cesar saa tosin nopeasti myös vihamiehen, sillä niin ikään kenraalin tyttäreen ihastunut Sebastian (Donald Crisp) ei voi sietää muukalaisen läsnäoloa, vaan päättää raivata tämän tieltään ja silottaa näin oman polkunsa kenraalin rikkauksiin.
Don Q on erinomainen viihde-elokuva sellaista haluavalle. Fairbanks ei aikaile suosikkitemppujensa kanssa, vaan lyö ässät pöytään heti ensimmäisen viidentoista minuutin aikana: tarjolla on niin ruoskatemppuja, miekkailua kuin härkätaisteluakin. Iloinen virnistys pysyy suupielessä koko ajan ja akrobaattiset loikat ja hypyt seuraavat toinen toistaan. Hyvän mielen tunnelma välittyy myös katsojaan, jolle Fairbanks todistaa taas kerran olleensa yksi kaikkien aikojen suurimmista valkokangaspersoonista.
Kenties näin, mutta tässä on myös melkoinen ongelma. En voi sille mitään, että Don Q tuntuu alusta alkaen pelkältä kierrätysmateriaalilta, joka on jalostettu uuden tarinan muotoon vain siksi, ettei sen päätähden suosio pääsisi haalistumaan suuren yleisön silmissä. Temppu seuraa toistaan kuin todisteena Fairbanksin nuoruudesta ja elinvoimaisuudesta, mutta samalla kaikki tuntuu ennen nähdyltä ja itsetarkoitukselliselta. Suuren seikkailuhengen ja kekseliäisyyden sijalla on väkinäisyys, yritys tarrata johonkin menneeseen, jota ei enää ole. Sama ongelma toistui myös kahdessa seuraavassa teoksessa, Mustassa merirosvossa ja sitä seuranneessa El Gauchossa (1927). Lopulta Fairbanks onnistui kääntämään suunnan mykän elokuvan joutsenlaulussaan Rautanaamio (1929).
Tekijäryhmä on tälläkin kertaa täynnä ammattitaitoa, glamouria ja säihkettä. Tähden lisäksi nimensä alkuteksteihin ovat saaneet myös ohjauksesta vastannut Crisp, vahvassa nosteessa ollut Astor, Erich von Stroheimin Ahneudessa (1925) loistanut Jean Hersholt sekä kymmenien roolien suvereeni taitaja, jälkipolvilta jo unohtunut Oland. Heistä mieleenpainuvin on luonnollisesti Crisp, jonka roistossa on riittävästi särmää ja juonikkuutta. Sivuosista mainittakoon Mary Pickfordin sisko Lottie, joka näyttelee Don Cesarin palvelijatarta.
”Douglas Fairbanks on palannut ja juuri sellaisella elokuvalla, joissa hän on parhaimmillaan… Tämä elokuva on kuin suunniteltu Fairbanksin faneille… Tässä elokuvassa Fairbanks on juuri sellainen, jollaisena suuri yleisö hänet haluaa… Ohjaus on suurenmoista, eikä kokonaisuudessa ole lainkaan tyhjäkäyntiä…” (Variety, 1925).
Tuotanto: The Elton Corporation
Ohjaus: Donald Crisp
Käsikirjoitus: Jack Cunningham (Kate ja Hesketh Prichardin romaanista)
Kuvaus: Henry Sharp
Lavastus: Harold MacChesney
Leikkaus: William Nolan
Puvustus: Paul Burns
Tehosteet: Ned Mann
Näyttelijät: Douglas Fairbanks (Don Cesar/Zorro, hänen isänsä), Donald Crisp (Don Sebastian), Mary Astor (Dolores de MuroI, Jack McDonald (kenraali de Muro), Stella De Lanti (kuningatar Isabella), Warner Oland (arkkiherttua), Jean Hersholt (Don Fabrique Borusta), Albert MacQuarrie (eversti Matsado), Lottie Pickford Forrest (Lola)