The Picture of Dorian Gray

THE PICTURE OF DORIAN GRAY


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

”Miten surkeata! Minusta tulee vanha ja ryppyinen ja iljettävä. Tämä kuva taas pysyy ikuisesti nuorena. Se ei koskaan ole vanhempi kuin tänä kesäkuun päivänä. Kunpa asia olisi päinvastoin! Saisinpa pysyä aina nuorena ja taulu vanhenisi! Siitä… siitä antaisin mitä hyvänsä! Koko maailmassa ei ole hintaa, jota en siitä maksaisi! Antaisin vaikka sieluni!” (Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva).

Oscar Wilden kaunokirjallisuuden klassikkoteos Dorian Grayn muotokuva (ilm. 1890, suom. 1906) on kiinnostanut elokuvantekijöitä aina ja aiheesta on tehty paitsi kymmeniä filmatisointeja, sitä on sivuttu ja lainattu vähintään yhtä moneen muuhun taiteenalan teokseen. Ensimmäisen filmisovituksen teki tanskalainen Axel Strøm kotimaassaan vuonna 1910, mutta sen enempää tätä kuin Phillips Smalleyn kolme vuotta myöhemmin ohjaamaa amerikkalaisversiota ei ole tällä haavaa saatavana. Aiheen kolmas filmatisointi, Thanhouser-yhtiön vuonna 1915 tuottama The Picture of Dorian Gray on sen sijaan kaikkien aiheesta kiinnostuneiden ulottuvilla.

Vähän yli kolmekymmentä elokuvaa uransa aikana ohjanneen Eugene Mooren työstämä versio poikkeaa jonkin verran Wilden alkuperäisromaanista. Tarina alkaa kirjan keskivaiheilta, teatterista, jossa nuoreen näyttelijättäreen palavasti rakastunut Dorian Gray vierailee ilta toisensa jälkeen. Samaan aikaan hänen hyvä ystävänsä, taidemaalari Basil Hallward maalaa Dorianista taulun, jota pitää uransa hienoimpana teoksena. Kun vierailulle saapunut lordi Henry Wotton lausuu toiveensa Dorianin kauneuden ikuisesta pysyvyydestä, hän tulee tietämättään sanelleeksi nuorukaisen kohtalon.

The Picture of Dorian Gray                  The Picture of Dorian Gray

Elokuvahistoria on etenkin ensimmäisten vuosikymmeniensä ajalta täynnä nimekkäisiin romaaneihin tai teatterikappaleisiin pohjautuvia teoksia, joiden ottamat taiteelliset vapaudet eivät läheskään aina toimi elokuvan parhaaksi. The Picture of Dorian Gray asettuu tällä saralla tuotantojen puoliväliin. Kaksikelaisena se ei saavuta Wilden luomien hahmojen psykologista syvyyttä kuin ajoittain, eikä se myöskään seuraa juonenkäänteitä kuin perusrunkonsa osalta. Dorianin rakastetun, Sibyl Vanen merimiesveli jätetään tapahtumien ulkopuolelle täysin, lordi Henry vilahtaa elokuvassa vain kerran, eikä Basil Hallwardkaan koe yhtä kauheaa kohtaloa kuin alkuperäistarinassa. Romaanin ystävä saattaa siis pettyä näkemäänsä.

Elokuvan käsikirjoittajasta ei ole tietoa, mutta lopputulosta voi pitää silti onnistuneena. Lyhyen kestonsa ansiosta elokuva kulkee eteenpäin vaivattomasti ja tapahtumien jatkuvuus on saumatonta. Romaanin alkupuolen pitkien keskustelujen sivuuttaminen on ollut hyvä ratkaisu, sillä elokuvan valmistumisaikaan niitä olisi tuskin pystytty filmaamaan onnistuneesti. Keskeisin teema, itsekkyyden ja moraalittomuuden aiheuttama rappio on esitetty onnistuneesti ja Dorian Grayn asteittainen lipuminen hulluuteen on liioittelematonta. Loppuhuipentuma on hivenen teatraalinen, mutta se annettakoon anteeksi aikakauden elokuville tyypillisenä ominaisuutena.

”Kauneus oli hänet tuhonnut, kauneus ja nuoruus, joita hän oli rukoillut. Ilman noita kahta asiaa hänen elämänsä olisi saattanut olla tahraton. Kauneus oli ollut hänelle pelkkä naamio, nuoruus vain irvikuva.” (Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva).

THE PICTURE OF DORIAN GRAY, 1915 Yhdysvallat

Tuotanto: Thanhouser Film Corporation Ohjaus: Eugene Moore Käsikirjoitus: ei tietoa (Oscar Wilden romaanista)
Näyttelijät: Harris Gordon (Dorian Gray), Helen Fulton (Evelyn/Sibyl Vane), Ernest Howard (Basil Hayward), W. Ray Johnston (lordi Henry Wotton)



© 14.4.2019 Kari Glödstaf