FYRVAKTARENS DOTTER


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Kukapa meistä ei olisi joskus halunnut vain lähteä ja jättää kaikkea vanhaa elämää taakseen? Näin tekee Frank Helmer saatuaan tietää kihlattunsa rakastuneen toiseen mieheen. Frank matkustaa kauas pois suurkaupungin kiireestä ja pestautuu majakanvartijan apulaiseksi syrjäiselle saarelle. Hän rakastuu majakanvartijan nuoreen tyttäreen Awaan ja he menevät naimisiin. Kaikki sujuu erinomaisesti aina siihen saakka, kunnes Frank päättää muuttaa nuorikkoineen takaisin mantereelle.

Georg af Klerckerin yli 30 elokuvan mittaisen aktiiviuran päätösteos, keväällä 1918 ensi-iltansa saanut Fyrvaktarens dotter (”Majakanvartijan tytär”) on melodramaattinen kertomus kahden täysin erilaisen maailmankuvan omaavan ihmisen vaikeuksista. Syrjäseutujen rauhassa kasvanut nainen ei pysty ymmärtämään miehensä sosiaalisten ympyröiden ahdasmielisyyttä ja kapeakatseisuutta ja siksi hän on täysin ulkopuolinen kaikkialla. Ystävälliset eleet ja teot tulkitaan tungetteluksi, minkä lisäksi häntä on myös helppo huijata ja vahingoittaa: elämä ylemmissä luokissa on silkkaa ihmissuhdepeliä, jossa kaikki keinot ovat sallittuja. Mies puolestaan ei pysty ymmärtämään vaimonsa ongelmia, vaan sysää häntä aina vain kauemmas itsestään.

Fyrvaktarens dotter                  Fyrvaktarens dotter

Elokuva kärsii uskottavuuden puutteesta ja se kulminoituu Awan hahmoon. Hän on luonnonlapsi, ”Frankin ystävien seurassa kuin kala kuivalla maalla” ja tähän vastakkainasetteluun nojaa koko elokuvan draama. Awan naiiviutta ja hyväuskoisuutta korostetaan kuitenkin liikaa, jopa niin, että nainen alkaa näyttää suoranaiselta typerykseltä katsojan silmissä – kuinka uskottavaa on, että vaimo ryntää miehensä työhaastatteluun osoittamaan tälle hellyyttään ja sen jälkeen vielä varastaa miehensä kollegan tärkeät tutkimuspaperit vain apua tarjotakseen? Kovin paljon paremmaksi ei kohoa elokuvan loppuratkaisukaan, eivätkä varsinkaan siihen johtavat tapahtumat. Aikalaisyleisö ja kriitikot pitivät kuitenkin näkemästään.

Fyrvaktarens dotterista nauttii paljon enemmän, jos unohtaa hölmöt juonikuviot ja keskittyy tyyliin ja toteutukseen. Lähikuvien vähyys kielii vanhanaikaisuudesta, mutta vastaavasti miljöön runolliset elementit – meri, aurinko, laivat – antavat sille Terje Vigenin (1917) kaltaista ylväyttä. Kuvat majakkasaarelta ovat näyttäviä, minkä lisäksi myös arkisen perhe-elämän kuvauksessa on onnistuttu ja vanhan Göteborgin puuhuviloiden kauneutta ihailee mielellään. Näyttelijäsuoritukset ovat kelvollisia, joskin Mary Johnson elehtii muita kiivaammin.

Maailmansodan päättyminen merkitsi lopun alkua pienille ruotsalaisille elokuvayhtiöille. Kansainvälisen kilpailun kiristyminen vaati suurempia toimijoita, joten yhtiö toisensa jälkeen sulautettiin isompiin kokonaisuuksiin. Näin kävi myös Fyrvaktarens dotterin tuottaneelle göteborgilaiselle Hasselbladfilmille, joka liitettiin vastikään perustettuun Filmindustriaktiebolaget Skandiaan. Tämäkään yhtiö ei ollut itsenäinen kuin hetken, sillä alle kaksi vuotta myöhemmin siitä tuli osa suurta ja mahtavaa Svensk Filmindustria.

FYRVAKTARENS DOTTER, 1918 Ruotsi

Tuotanto: Hasselblad Studios Ohjaus: Georg af Klercker Käsikirjoitus: Agnete von Prangen Kuvaus: Gösta Stäring Lavastus: Gustaf Hallén
Näyttelijät: Carl Barcklind (Frank Helmer), Mary Johnson (Awa), Maj Johnson (heidän tyttärensä), Nils Lundell (Awan isä, majakanvartija), Manne Göthson (professori Wilson), Agnes Önergsson (Lillian, hänen tyttärensä), Justin Hagman (vanha kalastaja)



© 23.4.2017 Kari Glödstaf