ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Yliopiston jalkapallosankarin Roderick ”Roddy” Berwickin elämä kääntyy ylösalaisin hänen jouduttuaan aiheetta syytteeseen erään nuoren naisen raskaudesta. Ystävänsä Tim Wakeleyn nimeä suojellakseen Roddy on valmis ottamaan syyn omalle kontolleen, mutta hänen yllätyksekseen kotoa ei heru ymmärrystä tapahtuneelle, eikä hänen anneta edes selittää mitä on käynyt. Niinpä nuorukaiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä pois ja luoda uusi elämä jossain toisaalla.

Alfred Hitchcockin harvemmin esiin nostettu mykkäelokuva Alamäkeen (1927) on yhdenlainen muunnos ohjaajan suosimasta väärän miehen teemasta, joskin tällä kertaa syyllisyys on otettu harteille vapaaehtoisesti. Samalla se on kertomus kunniasta, kunniattomuudesta ja ylpeydestä sekä siitä, mihin ne voivat pahimmillaan johtaa. Constance Collierin ja pääosaa esittävän Ivor Novellon näytelmätekstiin pohjautuva elokuva tuo mieleen sekä Jacques Feyderin Maailman murjoman (1922) että F. W. Murnaun Viimeisen miehen (1924) ja niiden päähenkilöiden syöksykierteen. Tarina ei siis ole kaikkein omaperäisin, mutta silti se toimii. Collier ja Novello ovat luoneet tasapainoisen draaman, josta ei puutu oikeastaan kuin lohduttomuutta: nuoren miehen kamppailusta elämän karikkoisilla poluilla olisi helposti saanut irti nyt nähtyä enemmän.

Vaikka Hitchcock olikin elokuvaa tehdessään uransa alussa, hallitsi hän silti työkalunsa kiitettävästi. Kerronta on napakkaa ja tarina kulkee tempoilematta eteenpäin. Miljöö muuttuu sitä ankeammaksi mitä syvemmälle nuorukainen ajautuu ja erityisesti Marseille-jakso osoittaa, että Hitchcock osasi tarvittaessa myös olla amerikkalaiseen tyyliin runollinen. Toisaalla hän myös näyttää, etteivät saksalaisen koulukunnan opitkaan olleet hänelle vieraita. Vuokralaisen (1926) kuuluisa lasikattokohtaus saa Downhillin myötä rinnalleen kaksi kekseliästä oivallusta lisää: vertauskuvallisen kohtauksen metroportaissa sekä subjektiivisen, ylösalaisen otoksen Roddyn tullessa tapaamaan tyttöään teatteriesityksen jälkeen. Jälkimmäistä keinoa Hitchcock käytti myös myöhemmissä elokuvissaan.

Alamäkeen on yhden näyttelijän näytös. Vuokralaisessa erinomaista työtä tehnyt Ivor Novello ottaa tässä elokuvassa aiempaa isomman roolin ja hoitaa sen suvereenisti. Siloposkisen yliopisto-opiskelijan muuttuminen hylkiöksi on kaikin puolin vakuuttavasti toteutettu ja etenkin lopun hourejaksossa hän pääsee todella näyttämään taitojaan. Novellon shown rinnalla muut mukana olijat tuntuvat melko yhdentekeviltä, eikä heistä olekaan kuin kuva-alan tyhjien paikkojen täyttäjiksi.

Suotta turhan vähälle huomiolle jäänyt Alamäkeen on keskivertoa parempi mykkäelokuva. Sen opettavainen tarina turhan ylpeyden turmiollisuudesta on toimiva ja teknisesti elokuva edustaa varhaista Hitchcockia parhaimmillaan. Ainoa asia jota jäin tästä kaipaamaan, oli särmikkyys ja lohduttomuus – Roderick Berwickin luisuminen pohjalle ei muutu missään vaiheessa todelliseksi kärsimykseksi, vaan nuoren miehen kiirastuli pikemminkin lämmittää käsiä kuin tuntuu polttavalta.

DOWNHILL, 1927 Iso-Britannia

Tuotanto: Gainsborough Pictures Ohjaus: Alfred Hitchcock Käsikirjoitus: Eliot Stannard (Constance Collierin ja Ivor Novellon näytelmästä) Kuvaus: Claude L. McDonnell Lavastus: Bertram Evans Leikkaus: Ivor Montagu, Lionel Rich
Näyttelijät: Ivor Novello (Roderick “Roddy” Berwick), Robin Irvine (Tim Wakely), Isabel Jeans (Julia), Ian Hunter (Archie), Norman McKinnel (Sir Thomas Berwick), Annette Benson (Mabel), Sybil Rhoda (Sybil Wakely), Lilian Braithwaite (Lady Berwick)