Kun Uuden Meksikon etsityin bandiitti Draw Egan onnistuu pakenemaan virkavallan kynsistä, hän päättää vetäytyä takavasemmalle, kunnes kohu hänen ympäriltään on hälvennyt. Kuukautta myöhemmin Draw Egan saapuu piskuiseen Broken Hopen kylään, eikä aikaakaan kun rähinä on valmis. Tapahtumaa sivusta seurannut herrasmies pitää nyrkkejä heiluttavaa Egania kunnian miehenä ja tarjoaa tälle naapurikaupungin, Yellow Dogin, sheriffin virkaa. Kuinka entinen lainsuojaton pystyy siirtymään lain kunnialliselle puolelle, kun veri vetää mukaan toimintaan? Naisen tuella tietysti.
William S. Hartin työntäyteisen, yhdeksän elokuvaa sisältäneen vuoden 1916 lopulla valmistunut The Return of Draw Egan on jo pelkältä nimeltään mielikuvitusta kiihottava elokuva. Kun tähän vielä lisätään tieto siitä, että Hartin elokuvat olivat toiminnan täyttämiä kertomuksia parannuksen tekevistä lainsuojattomista, ovat odotukset kenties liiankin korkealla. Lupauksia paremmasta annetaan läpi elokuvan, mutta lopulta käy kuitenkin niin, ettei The Return of Draw Eganista ole odotusten täyttäjäksi.
Hartin elokuvien samanaikainen heikkous ja vahvuus on niiden suoraviivaisuus. Vanhan ajan toimintaelokuvina esittäytyneiden westernien tuskin kuuluu mitään syvällisempää tarjotakaan, riittää kun luodit viuhuvat ja nyrkit heiluvat – nämä asiat Hart osasikin paremmin kuin hyvin. Aika on kuitenkin ajanut monien Hartin westernien ohi juuri tästä syystä, sillä pelkkä toiminta ei riitä nykykatsojalle. Hahmojen kehittämistä ja tapahtumien syventämistä olisi tarvittu huomattavasti enemmän, jotta The Return of Draw Eganista olisi ollut lajityyppinsä valioiden haastajaksi.
En kuitenkaan kiistä, etteikö tällaisten elokuvien parissa voisi myös viihtyä. Hart itse mainosti olevansa preerioiden kasvatti, jonka elokuvat esittivät länttä sellaisena kuin se todellisuudessa oli ollut. Elokuvissa korostuva realistisuus onkin suuri syy, miksi allekirjoittanut seuraa Hartin elokuvia suurella mielenkiinnolla: mahdollisuus nähdä edes pieni häivähdys siitä lännestä, jonka Hollywood romantisoiduilla näkemyksillään seuraavina vuosikymmeninä vesitti. Harmi vain, ettei tämän elokuvan kohdalla Hartilla ole muuta tarjottavaa. Kuriositeettina mainittakoon, että Harold Lloydin Pikkuveljestä (1927) parhaiten muistettu Leo Willis saa maistaa Hartin nyrkkiä Broken Hopen baaritiskillä.
The Return of Draw Egan on puhdasverinen aikansa tuote. Turhan suoraviivainen tarina ei ansaitse liikoja ylistyssanoja, mutta toiminnan runsaus ja William S. Hartin varmaotteinen näytteleminen pelastavat paljon. Vaikea tällaisella elokuvalla on mykkäelokuvia markkinoida, mutta westernien ystäville elokuva tarjoaa varmasti enemmän. Kepeää viihdettä.
Tuotanto: Kay-Bee Pictures, New York Motion Picture
Ohjaus: William S. Hart
Käsikirjoitus: C. Gardner Sullivan (omasta tarinastaan)
Kuvaus: Joe August
Lavastus: Robert Brunton
Näyttelijät: William S. Hart (Draw Egan), Marguery Wilson (Myrtle Buckton), Robert McKim (Arizona Joe), Louise Glaum (Poppy), J. P. Lockney (Mat Buckton), Leo Willis