Jotkut elokuvahistorioitsijat ovat todenneet, että pelkkien mykkäelokuvien perusteella John Fordin voisi luokitella rutiiniohjaajien joukkoon. Vuonna 1915 ohjaajanuransa aloittaneen Tod Browningin mykkäelokuvakausi kietoutuu puolestaan niin tiiviisti Lon Chaneyn kanssa tehtyjen elokuvien ympärille, että väkisinkin askarruttaa, mitä Browning olisi ilman ”tuhatkasvoista” kumppaniaan? Pordenonessa esitetty, Priscilla Deanin kanssa tehty oopiumelokuva Drifting raottaa hieman ohjaajan uran alkuvaiheiden edessä olevaa salaisuuksien verhoa. Driftingin nähtyään on helppo todeta, että kahden erikoislaatuisen taiteilijan liitto oli huomattavasti merkittävämpi Browningille kuin päinvastoin.
Cassie Cook (Priscilla Dean) ja Jules Repin (Wallace Beery) ovat kaksi Shanghaihin päätynyttä raha-asiansa sotkenutta rikollista. Kun maa alkaa polttaa suurkaupungissakin jalkojen alla, he matkustavat vuorilla sijaitsevassa kylässä asuvan oopiumkeisarin luo tarkoituksenaan tehdä tämän kanssa hyvät kaupat ennen lähtöä Kiinasta. Roistojen epäonneksi kylään on saapunut myös amerikkalainen agentti Jarvis (Matt Moore), jonka tehtävänä on napata huumekauppiaat kiinni. Cassie ja Jarvis rakastuvat, mikä sotkee roistojen tilannetta entisestään.
Browning oli parhaimmillaan silloin, kun hänellä oli tilaa esitellä ja kehitellä tarinoidensa eriskummallisia roolihahmoja ja juonenkäänteitä. Romanssiviritelmätkin toimivat, mikäli hahmojen välillä oli jotain poikkeavampaa, kuten vaikkapa mielipuolinen kolmiodraama elokuvassa Kädetön Alfonso (1927). Koska Driftingissä ei ole mitään näistä, jää elokuvan tarinallinen anti rutiininomaisen rikosjutun tasolle, eikä se riitä mihinkään. New York Tribunen kriitikko piti elokuvaa aikoinaan ”tylsänä ja sekavana”, mikä pitää monelta osin paikkansa.
Browning oli myös kuvan mestari, joka osasi loihtia elokuviinsa outoa tunnetta silloinkin, kun otoksessa ei ollut ulkoisesti mitään poikkeavaa. Universalin lavasteryhmän käden jälki edustaa aikakautensa tyypillistä näkemystä kiinalaisesta maailmasta, mutta Browning saa taidokkaasti herätettyä kuvat henkiin ja luotua lähes maalauksellisia sommitelmia, joita kelpaa ihailla vastikään restauroidulta kopiolta. Huolella tehty värisävytys antaa elokuvalle lisää visuaalista tehoa ja kauneutta.
Priscilla Dean oli Browningin ensimmäinen suuri tähtinäyttelijä ja onnistuu tälläkin kertaa mainiosti. Miespääosaa esittävä Matt Moore on sen sijaan valitettavan karismaton, J. Farrell MacDonald menee roolissaan täydellisesti hukkaan ja Wallace Beerystäkin olisi saanut varmasti enemmän irti. Vahvimman miesroolin tekee William V. Mong, jonka viekkaassa oopiumkeisarissa on ohjaajan parhaiten hallitsemaa särmää ja persoonallisuutta. Ensimmäisiä askeleitaan tähteyteen ottava Anna May Wong ihastuttaa hänen tyttärenään.
Rikos oli aina lähellä Tod Browningin sydäntä, samoin eksoottinen Kiina ja itämainen mystiikka. Siksi onkin erittäin harmillista, ettei ohjaajalle mieluisista rakennuspalikoista synny kuin keskiverto elokuva, jonka katsoo mieluiten sen historiallisen kuin elokuvallisen arvon vuoksi. Browningin viimeinen mykkäelokuva Universalille, seuraavan kerran hän ohjasi yhtiölle äänellä varustetun uusintaversion Lon Chaneyn kanssa yhdeksän vuotta aiemmin tekemästään rikoselokuvasta Outside the Law (1930).
Tuotanto: Universal Pictures
Ohjaus: Tod Browning
Käsikirjoitus: Tod Browning, A. P. Younger (Daisy H. Andrewsin ja John Coltonin näytelmästä)
Kuvaus: William Fildew
Leikkaus: Errol Taggart
Välitekstit: Gardner Bradford
Näyttelijät: Priscilla Dean (Cassie Cook/Lucille Preston), Matt Moore (Arthur Jarvis), Wallace Beery (Jules Repin), J. Farrell MacDonald (Murphy), Rose Dione (Madame Polly Voo), William V. Mong (tri Li), Anna May Wong (Rose Li), Bruce Guerin (Billy Hepburn), Marie De Albert (rva Hepburn), William Moran (hra Hepburn)