Dva Dnja

KAKSI PÄIVÄÄ


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Meneillään oleva sisällissota vyöryy kaikkialle ja jokainen kotirintaman asukas koettaa parhaansa mukaan päästä sen alta pakoon. Niin myös eräs maanomistaja, joka ottaa mukaansa sekä perheensä että kalleimmat arvoesineensä ja jättää iäkkään ovenvartijan pitämään huolta kiinteistöstä. Pakomatkan aikana perheen nuori poika jää kyydistä ja palaa kotitalolleen, jossa ovenvartija piilottaa hänet saapuneiden bolshevikkisotilaiden näkyvistä.

Kunnia, velvollisuus ja ylpeys – hyveitä ja ominaisuuksia, joiden puolesta niin bolshevikit kuin vanhan vallan edustajatkin mielellään puhuvat. Menetys, suru, katoavaisuus – elämä on muuttunut selviytymistaisteluksi, jossa ei ole todellisia voittajia. Häikäilemättömyys, julmuus, vihamielisyys – väärän ajattelumallin omaavilla ei ole oikeuksia, vaan heidät on eliminoitava, jotteivät heidän valheelliset mielipiteensä saa sijaa ihmisten keskuudessa. Tällaisesta maailmasta kertoo ukrainalaisen Grigori Stabovoin ohjaama, kamarielokuvamaisen intiimi Kaksi päivää (1927).

Dva Dnja                  Dva Dnja

Kaksi päivää on psykologinen kertomus uskon ja elämänkatsomuksen kadottamisesta. Sen päähenkilö, kotiin jäävä ovenvartija (roolin hienosti tulkitseva Ivan Zamytshkovski), on tehnyt työnsä pyyteettömästi koko ikänsä, muistanut asemansa ja ollut parhaansa mukaan kuuliainen isäntäväelleen. Kun hän elokuvan toisena päivänä saa huomata kiittämättömyyden olevan maailman palkka ja aiempien tekojensa täysin hyödyttömiä, hänen elämänsä musertuu ja hän päättää tehdä mitä tehtävissä on. Loppuhuipentuma on monella tapaa tunnerikas: katsojan on helppo asettua vanhuksen puolelle ja hyväksyä hänen tekonsa, samalla hän tuntee surua miehen kohtalon vuoksi. Kaksi päivää on selkeää porvaristonvastaista propagandaa, mutta liioittelematta esitettynä.

Aleksandr Dovženkon kameramiehenä toimineen Daniil Demutskin työpanos on ollut jälleen kerran ensiluokkainen ja vahva. Leveällä telalla kuvittavan Demutskin otoksissa on sekä runollisuutta että kauneutta, toisaalta ne ovat dokumentaarisia, paljaita ja pelkistettyjä. Myös voimakkaat lähikuvat ja lyhyet avantgardistiset jaksot jäävät mieleen – kuten myös täysin turha ja törkeä koiranpennun tappaminen, olkoonkin, että kyseisellä kohtauksella määritellään elokuvan hahmojen luonne lyhyesti ja tarkasti.

Stabovoin elokuva menestyi hyvin paitsi kotimaassaan, myös kansainvälisesti aina Yhdysvaltoja myöten. Erityisen vuolaasti kriitikot kehuivat Demutskin kuvauksen lisäksi Zamytshkovskin roolisuoritusta, jota verrattiin Emil Janningsin ovimiesrooliin F. W. Murnaun Viimeisessä miehessä (1924). Vaikka kysyntää olisi varmasti ollut pidempäänkin uraan, jätti teatterin puolella nimensä ansainnut Zamytshkovski elokuva-alan 1930-luvun vaihteessa. Stabovoi ohjasi vielä muutaman teoksen kotimaassaan ennen kuin muutti Moskovaan ja siirtyi siellä teatterin pariin, Demutski puolestaan jatkoi uraansa aina kuolemaansa asti vuoteen 1954.

DVA DNI (NL: DVA DNJA, 1927 Neuvostoliitto

Tuotanto: VUFKU Odessa Ohjaus: Grigori Stabovoi Käsikirjoitus: Solomon Lazurin Kuvaus: Daniil Demutski Lavastus: Heinrich Beisenherz Musiikki: Boris Ljatoshinski
Näyttelijät: Ivan Zamytshkovski (Anton, ovenvartija), Sergei Minin (Andrei, hänen poikansa), Tarasevitsh (maanomistaja), O. Nazarova (hänen vaimonsa), Valeri Hakkebush (heidän poikansa), Mili Taut-Korso (Andrein morsian)



© 22.3.2015 Kari Glödstaf