KAUKAISESSA IDÄSSÄ
Tod Browningin ja Lon Chaneyn kymmenen elokuvan mittainen yhteinen taival tuli ennenaikaiseen päätökseen vuonna 1929 valmistuneen Kaukaisessa idässä –teoksen myötä. Tässä tapauksessa pesäero ei kuitenkaan johtunut taiteellisista erimielisyyksistä, vaan pari olisi varmastikin työskennellyt vielä yhdessä, ellei Chaney olisi menehtynyt seuraavana vuonna syöpään. Siksi onkin kaksin verroin valitettavampaa, etteivät jäähyväiset voineet olla komeammat: Kaukaisessa idässä kun ei ole millään mittapuulla mitattuna kovinkaan kaksinen elokuva.
Browningin omaan ideaan pohjautuva elokuva sijoittuu Indokiinaan, missä Tiger Haynes (Chaney) metsästää tiikereitä ja yrittää pitää huolta tyttärestään Toyosta (Lupe Velez). Rakkaudessa pettynyt Tiger ei katso hyvällä, kun Toyo rakastuu sirkuksen omistajan poikaan Bobbyyn (Lloyd Hughes), mutta heltyy kuitenkin tyttärensä onnen myötä. Ongelmia seuraa kuitenkin pian, kun Tigerin entinen vaimo ja Toyon äiti (Estelle Taylor) palaa maisemiin ja päättää vampata Bobbyn, vaikka tämä suunnittelee jo häitä Toyon kanssa.
Kaukaisessa idässä on etukäteen ajateltuna varsin kiinnostavan tuntuinen elokuva. Browningmaisen älyvapaa juoni, mestarinäyttelijä Chaney, eksoottinen maailma, tiikereitä, metsästystä, ihmissuhdekiemuroita. Näistä aineksista saisi luotua paljonkin, mutta tällä kertaa Browning lyö kirveensä kiveen. Vaikka Cedric Gibbonsin ideoima ja toteuttama Kaukoitä onkin varsin mallikkaan oloinen ja tunnelmaltaan elokuva on taattua Browningia, on kokonaisuus kuitenkin lattea. Jopa siinä määrin, että hieman yli tunnin mittaisenakin elokuva tuntuu liian pitkältä. Siinä ei ole sen enempää toimintaa kuin vauhtiakaan lukuun ottamatta alkukohtausta, jossa Tiger ryhmineen pyydystää tiikerin.
Koska Kaukaisessa idässä on enemminkin ihmissuhdedraama kuin seikkailuelokuva, olisi se todennäköisesti toiminut paremmin äänielokuvana kuin mykkänä. Välitekstein käytävä vuoropuhelu on sen verran vaikeasti toteutettavissa, että vain ani harva ohjaaja on siinä onnistunut. Tässäkään tapauksessa lopputulosta ei voi kehua, sillä henkilöiden väliset jännitteet ja tilanteiden intensiteetti on kadotettu täysin. Jotenkin tuntuu siltä, ettei Browningia ole edes kiinnostanut koko elokuva, sillä toteutukseltaan Kaukaisessa idässä on kuin edellisen vuosikymmenen keskivertodraamat. Loppuhuipentuma gorilloineen on kuin hatusta vedetty, irrallinen, hätäinen ja epäuskottava.
Jos on Browningin ohjaus laimeaa, eivät näyttelijäsuorituksetkaan ole millään muotoa mieleen jääviä. Chaney yrmistelee ja ärähtelee tahollaan, eikä saa paperinohueen hahmoonsa sen enempää eloa. Niukasti pukeutunut Lupe Velez tarjoaa mieskatsojille silmänruokaa, mutta pirteästä olemuksesta huolimatta hänelläkään ei ole mahdollisuuksia mihinkään suureen tulkintaan. Estelle Taylorin esittämä Madame de Sylva on tarinan hahmoista kaikkein persoonallisin ja kiinnostavin, eikä Taylorin roolisuorituksessa olekaan mitään moitittavaa. Lloyd Hughes on yhtä väritön kuin roolihahmonsakin. Olympiakisoissa uimakultaa kauhonut Duke Kahanamoku esittää yhtä metsästäjää.
Browningin ja Chaneyn edellinen yhteistyö, West of Zanzibar (1928) oli kaikin puolin komea ja nautittava elokuva. Sitä vasten tarkasteltuna Kaukaisessa idässä tuntuu entistäkin haaleammalta tuotannolta, jossa mikään osa-alue ei toimi toivotulla tavalla. Vaikka elokuva saikin aikalaiskriitikoilta varsin positiivisen vastaanoton, on aika ajanut sen ohi ja täydelliseltä unohdukselta tämän pelastavat vain Browning ja Chaney, joiden fanit lienevät ainoita, jotka nykyään antavat elokuvalle edes jotain arvoa.
Tuotanto: Metro-Goldwyn-Mayer
Ohjaus: Tod Browning
Käsikirjoitus: Richard Schayer, Waldemar Young (Browningin ja Harry Sinclair Dragon tarinasta)
Kuvaus: Henry Sharp
Lavastus: Cedric Gibbons
Leikkaus: Harry Reynolds
Puvustus: David Cox
Välitekstit: Joseph Farnham
Näyttelijät: Lon Chaney (Tiger Haynes), Lupe Velez (Toyo), Lloyd Hughes (Bobby), Estelle Taylor (Mme. de Silva), Louis Stern (Padré), Wong Wing (Ming), Duke Kahanamoku (metsästäjä)