"Miehen ja elokuvakameran päämääränä on tehdä tutuksi elokuvallisten keinojen kielioppi." Dziga Vertov
Neuvostodokumentaristeista tunnetuin, puolalaissyntyinen Dziga Vertov (alkujaan Denis Kaufman) oli aikakautensa kuuluisista elokuvantekijöistä epäkaupallisin ja jäänyt siten myös useasti suurten ohjaajien varjoon. Vertov ei alistunut missään vaiheessa palvelemaan perinteisiä näytelmäelokuvia – hän suhtautui niiden esittämään maailmaan erittäin kriittisesti – vaan piti tehtävänään näyttää katsojille elämää sen todellisessa muodossa. Vertov nousi kuuluisuuteen 1920-luvulla lukuisten yhteiskuntaa valaisevien dokumenttiensa ansiosta, joiden ankaruus ei olisi ollut enää Stalinin aikakaudella mahdollista. Vertov oli siis neuvostoelokuvan suuri paljastaja ennen kuin Stalinin sensuuri tukki monen dokumentaristin suut.
Vertovin menestyksekkään 1920-luvun parhaimpana teoksena pidetään vuonna 1929 valmistunutta elokuvaa Mies ja elokuvakamera. Kyseessä on täysin visuaalisesti toteutettu elokuva, kokeilunhaluinen kaupunkisinfonioiden perillinen, jonka tarkoituksena oli näyttää mihin elokuvakameran paljastava silmä voi yltää. Mies ja elokuvakamera on kokeileva suurteos, jonka tarkoituksena on yhdistää elokuvalliset tehokeinot kaikessa komeudessaan.
Elokuva alkaa suunnattomasta elokuvateatterista, jossa valmistaudutaan illan esitykseen. Yleisö saapuu paikalle projektorinhoitajan viimeistellessä elokuvaa esityskuntoon. Viimein kuva heijastuu valkokankaalle ja matka suurkaupungin arkipäivään alkaa. Aamuinen kaupunki levittyy katsojan silmien eteen rauhallisena, uinuvana jättiläisenä. Vain muutama hahmo liikuskelee siellä täällä. Miltei aavemaisen kaupungin odottava tunnelma on käsin kosketeltavaa ja viimeinen hetki ennen uutta, kaaosmaista päivää on täydellisimpiä koskaan toteutettuja hiljaisuuden ja rauhallisuuden tuokioita. Vähitellen ihmiset alkavat heräillä ja valmistautua askareihinsa. Autonkuljettaja saapuu noutamaan kameramiestä, jonka tarkoituksena on tallentaa päivä filmille.
Vertovin kuuluisa kaupunkisinfonia poikkeaa Walter Ruttmannin Berliinistä (1927) siinä, että se menee läpileikkauksessaan vieläkin pidemmälle kaupungin ytimeen, jonne Ruttmannin hieno teos ei aivan yltänyt. Elokuvan pääosassa oleva mies on kameroineen läsnä kaikkialla tallentaakseen elämää sellaisena kuin se on. Elokuvakamera kiertää aina kauneussalongeista tehtaisiin, uimarannoilta kaivosten uumeniin. Se esittää kliinisesti koko elämän kirjon syntymästä kuolemaan, häistä hautajaisiin. Paikoin puolihuolimattomasti valitun tuntuiset otokset nivoutuvat kokonaisuuteen saumattomasti ja muodostavat hienon ja puoleensavetävän kokonaisuuden.
Lyyriseksi dokumentiksi joskus kutsuttu Mies ja elokuvakamera on paitsi mielenkiintoinen kuvaus suurkaupungin elämästä, myös matka elokuvanteon maailmaan. Vertov esittelee teoksessaan käytännössä kaikkia mahdollisia tehokeinoja: rinnakkaisleikkausta, päällekkäis- ja pysäytyskuvia, animaatioita, nopeutuksia, jaettua ja pirstaloituvaa kuvaa ja trikkiotoksia. Tämän kaiken hän silaa monin paikoin salamaleikkauksella, jossa otokset eivät parhaimmillaan ole edes sekunnin mittaisia. Välillä käydään elokuvalaboratorion leikkauspöydällä ja itse teatterinkin puolella, ennen kuin kameramies on valmis jatkamaan matkaansa. Lopulta palataan jälleen elokuvateatteriin, jossa kamera saapuu kiittämään yleisöä. Ympyrä on sulkeutunut.
Mies ja elokuvakamera on teos, joka vaatii katsojalta herkeämätöntä tarkkaavaisuutta ja mahdollisesti useita katselukertoja, jotta Vertovin elokuvan kaikki hienoudet pystyy hahmottamaan. Elokuvanteosta, kuvallisesta ilmaisusta ja kaupunkisinfonioista kiinnostuneille se on lumoava aarrearkku, joka kiehtoo katselukerta toisensa jälkeen. Ymmärrettävää on myös se, etteivät kaikkiin Vertovin temppuilut suinkaan vetoa, vaan elokuva saattaa tuntua pelkältä pintapuoliselta näpertelyltä.
"Miehessä ja elokuvakamerassa on kyse pelkästään muodollisesta leikittelystä ja perustelemattomasta kamerakonstailusta." Sergei Eisenstein
Tuotanto: VUFKU
Ohjaus: Dziga Vertov
Käsikirjoitus: Dziga Vertov
Kuvaus: Mihail Kaufman
Leikkaus: Dziga Vertov, Jelizaveta Svilova