Tšekkiläinen Gustav Machatý on jäänyt melko tuntemattomaksi elokuvantekijäksi, vaikka miehen ura käsittääkin lähes kaksikymmentä ohjausta ja kymmenen käsikirjoitusta. Suurin syy lienee siinä, että Machatýn uran menestyksekkäin aikakausi sijoittuu Tšekkiin ja Saksaan, eikä hän onnistunut varsinkaan jälkimmäisessä nousemaan aivan terävimpään kärkeen. Joku voisikin ironisesti todeta, että Machatýn suurin saavutus oli saada tuleva Hollywood-tähti Hedy Lamarr (oik. Hedwig Eva Maria Kiesler) riisuutumaan elokuvassa Hurmio (1933).
Machatýn mykkäelokuvaura käsitti viisi teosta, joista vain vuonna 1929 valmistunut Erotikon on kotikeräilijän saatavilla. Mykkäelokuvaharrastajien piireissä varsin runsaasti kehuja saaneen harvinaisuuden näkemistä ei siis kannata ohittaa, mikäli mahdollisuus sen katsomiseen tulee. Kaiken lisäksi elokuvan restauroinnista vastannut Tšekin elokuva-arkisto on tehnyt kiitettävää työtä, mikä tekee katselukokemuksesta entistä mieluisamman. Hyvistä puitteistaan huolimatta Erotikon ei vakuuta allekirjoittanutta, sillä lopputuloksena on ajaton saippuaooppera ilman sen kummempia tunteenpurkauksia.
Sateinen ilta pienessä kylässä. George-niminen nuori mies saapuu iäkkään junanlähettäjän kotiin kysymään matkaohjeita. Koska junia ei enää samana iltana lähde, junanlähettäjä pyytää nuorukaista jäämään yöksi. Vanhan miehen luona asuu hänen tyttärensä Andrea, ja kun isä lähtee töihin, nuoret viettävät yön yhdessä. George jatkaa aamulla matkaansa kaupunkiin ja unohtaa Andrean. Heidän tiensä kohtaavat myöhemmin uudelleen, mutta ovatko tunteet enää ennallaan vai onko kaikki heidän välillään muuttunut pysyvästi?
Machatýn käsikirjoittama tarina on siinä mielessä ajaton, ettei ihmissuhteilla leikkiminen ole muuttunut vuosikymmenten kuluessa mitenkään. Mauritz Stillerin samannimisen klassikon mukaisesti myös Machatýn elokuva sisältää koko joukon kompleksisia ihmissuhteita, joiden ainoa onni tuntuu liittyvän fyysiseen kanssakäymiseen, eikä totuuden kertominen ole millään tapaa mahdollista. Avainkysymyksiä ovat, kuinka nopeasti ihminen voi unohtaa ja kuinka paljon hän on valmis antamaan anteeksi? Tarinan opetuksena voisi puolestaan pitää vanhaa viisautta, jonka mukaan menneeseen ei pidä palata.
Erotikon on lähtökohdiltaan kiinnostava elokuva, mutta valitettavasti sen henkilöissä ei ole loppujen lopuksi juuri mitään erikoista tai kiinnostavaa. Ainoa, johon on syvennytty hieman huolellisemmin, on Andrea, jonka elämän käänteistä ei kuitenkaan saada puserrettua riittävästi draamaa, eivätkä näin ollen hänen ihmissuhderatkaisutkaan jaksa innostaa lopulta sen enempää. Elämästä ja naisseurasta nautiskelevaa Georgeakaan ei kehitellä riittävästi, vaan nuorukainen jää lopulta liian värittömäksi. Siinä missä Stiller suorastaan leikitteli hahmojensa välisillä suhteilla ja loi samalla uskottavaa ihmissuhdepeliä, jää Machatýn elokuva kaikin puoli ontoksi.
Ulkoasultaan Erotikon on tyylikkään yksinkertainen ja konstailematon. Miljöötä ei ole sidottu sen enempää aikaan kuin aikakauteenkaan, mikä korostaa elokuvan yleismaailmallisuutta. Lähikuvia on yllättävän paljon ja erityisen tärkeässä osassa ne ovat nuorten yhteisen yön kuvauksessa, jonka eroottinen lataus on monin verroin voimakkaampaa kuin useimmissa mykkäelokuvissa. Kokeelliset jaksot ja symboliikkaa sisältävät otokset ovat kekseliäitä ja tukevat tarinaa sen omilla ehdoilla.
Gustav Machatýn ohjaama Erotikon on keskivertoa heikompi kokonaisuus. Mikäli hahmoihin olisi kiinnitetty riittävästi huomiota ja heidän välilleen saatu muutakin kuin satunnaista kipinöintiä, olisi elokuvalla ollut mahdollisuuksia vaikka mihin. Tällaisenaan se jää harmittavasti puolitiehen, teokseksi, jonka pariin ei välttämättä palaa koskaan uudelleen.
Tuotanto: Gem-Film
Ohjaus: Gustav Machatý
Käsikirjoitus: Gustav Machatý, Vítezlav Nezval
Kuvaus: Václav Vích
Lavastus: Alexander Hammid, Julius von Borsody
Leikkaus: E. B. White
Musiikki: Erno Kostal
Näyttelijät: Karel Sleichert (junanlähettäjä), Ita Rina (Andrea), Olaf Fjord (George Sydney), Theodor Pistek (Hilbert), Charlotte Susa (Gilda), Luigi Serventi (Jean)