EUROPA
Franciszka ja Stefan Themersonin yksikelainen taide-elokuva putkahti suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2019, kun sen säilyneet kopiot yhytettiin saksalaisen Bundesfilmarchiven kokoelmista. Valitettavasti löytö ei ole tehnyt tätä kekseliästä ja paikoin jopa painajaismaisen vangitsevaa avantgarde-elokuvaa juurikaan tunnetummaksi, sillä ainakaan toistaiseksi se ei ole osoittautunut elokuvafestivaalien vakiovieraaksi. Kenties La Giornate del Cinema Muton esitys muuttaa tilanteen ja jonain päivänä Europa rantautuu jopa Suomenkin valkokankaille.
Europan pohjana on Anatol Sternin futuristinen runo vuodelta 1925. Elokuvan tulkitsijoiden mukaan kyseessä on ekologisesta, sosiaalisen tasa-arvon ja feminismin manifestista. Näin jälkikäteen katsottuna siinä on nähtävissä myös menneen sodan perintö ja tulevan odotus kaikkine kauhuineen, sillä Europan kuvasto on täynnä pahaenteistä tunnelmaa, joka tunkeutuu syvälle katsojan tajuntaan – jo pelkästään elokuvan tunnuskuvaksi muotoutunut, nuoren naisen itkunsekaiseen huutoon jähmettyneet kasvot antavat odottaa jotain keskimääräistä vaikuttavampaa elämystä.
Sitä katsoja myös saa. Minimalistisella budjetilla tehdyn taideteoksen kuvat pauhaavat katsojan verkkokalvoilla kuin kahlitsematon koski. Yksittäiset äänet muuttuvat gramofoneiksi, puhe massat tavoittaviksi radiolähetyksiksi, piirroslaudan laskelmat pilvenpiirtäjiksi ja kasvottomiksi suurkaupungeiksi. Tuuli nousee, lehdet putoavat, veitset marssivat kuin sotilaskomppaniat ikään. Myrsky nousee ja kaaos tavoittaa kaikki, eikä pakotietä tunnu olevan. Mennyt ja tuleva on tässä ja kaiken keskellä sykkii sydän, taukoamatta, pysähtymättä.
Europa ei ollut Themersonien ensimmäinen eikä myöskään ainoa elokuva, mutta vaikka kaksikko nautti suurta suosiota 1930-luvulla, sota katkaisi kuitenkin kaiken. Pariskunta joutui pakenemaan Varsovasta natsien tieltä ensin Pariisiin ja myöhemmin Lontooseen, jossa he jatkoivat elokuvien tekoa. Elokuvahistorioitsija Adriana Prodeus kertoo, että Themersonit rekonstruoivat Europan säilyneestä materiaalista uuden version vuonna 1983, mutta molemmat ehtivät kuolla siinä uskossa, että heidän kuuluisin ja rakkain teoksensa oli kadonnut natsimiehityksen mukana. Kohtalo päätti kuitenkin toisin.
Ohjaus: Franciszka Themerson, Stefan Themerson
Käsikirjoitus: Franciszka Themerson, Stefan Themerson (Anatol Sternin runon pohjalta)
Kuvaus: Franciszka Themerson, Stefan Themerson
Lavastus: Franciszka Themerson, Stefan Themerson
Leikkaus: Franciszka Themerson, Stefan Themerson
Kesto: 12 min.
Ensi-ilta: ei tietoa