YOGOTO NO YUME
Mikio Narusen ensimmäisenä merkittävänä elokuvana pidetään Kimi to wakaretea (engl. Apart from You, 1933), tarinaa ikääntyvästä geishasta, joka yrittää saada pojalleen paremman tulevaisuuden, vaikka poika häpeääkin äitinsä ammattia. Japanilaisen elokuvalehden Kinema junpon vuoden kymmenen parhaan elokuvan joukkoon nostaman teoksen myötä Narusen katse siirtyi työväenluokkaisiin, elämän kolhimien naisten kohtaloihin, joiden kuvaajana hänet nykyään muistetaan. Samaan aihepiiriin lukeutuu myös hänen samana vuonna ohjaamansa, edeltäjäänsä jonkin verran paremmin onnistunut Yogoto no yume (engl. Every-Night Dreams).
Omitsu on nuori yksinhuoltajaäiti, joka työskentelee läheisessä satamabaarissa merimiesten seuralaisena. Hänellä ei ole muuta mahdollisuutta, sillä aviomies on lähtenyt kolme vuotta aikaisemmin ja nyt Omitsun on pystyttävä pitämään huolta pienestä pojastaan. Eräs menestynyt merikapteeni ottaisi mieluusti Omitsun itselleen, mutta nainen ei halua tehdä lähempää tuttavuutta tämän kanssa.
Eräänä päivänä Omitsun ja hänen poikansa elämä muuttuu, sillä aviomies päättää tulla takaisin. Uusi yhteinen alku ei ole kuitenkaan helppo, sillä vaikka vanhempien välit ovat jotakuinkin toimivat ja poika viihtyy isänsä seurassa, ei miehen onnistu monista yrityksistä huolimatta löytää töitä. Elämä, joka näytti hetken aikaa muuttuvan valoisammaksi, palaa entiseen alakuloisuuteensa.
Maailmaa ei pysty aina muuttamaan, vaikka kuinka haluaisi ja uskoisi pystyvänsä siihen – näin tuntuu Yogoto no humen alkuperäisestä tarinasta vastaava Naruse painottavan lohduttomassa kertomuksessaan. Luonnollisen draaman rakentaminen arkipäivän kuvaukseen tuo mieleen King Vidorin Kansan miehen (1928) ja Vittorio De Sican Polkupyörävarkaan (1948), sillä erotuksella, että Narusen elokuvassa loppu on vieläkin onnettomampi. Mistään synkistelystä ei ole kuitenkaan kyse, vaan elämän luonnollisesta liikkeestä ja ihmisten ratkaisuista, jotka kaikesta huolimatta ovat aina omiamme, olivatpa ne kuinka vaikeita ja lopullisia tahansa.
Narusen elokuvien näyttelijät tekevät poikkeuksetta laadukasta työtä, eikä Yogoto no hume ole poikkeus. Sumiko Kurishima (Omitsu) ja Teruko Kojima (Fumio) ovat kaikessa luonnollisuudessaan erinomaisia, mutta heidänkin yläpuolelleen nousee Omitsun aviomiestä esittävä Tatsuo Saito, joka tuntuu hetki hetkeltä musertuvan jatkuvista epäonnistumisista johtuvan taakkansa alle. Sivuosissa nähdään monia japanilaisista elokuvista tuttuja kasvoja.
Yksinkertaisista aineksista luotu Yogoto no yume on alakuloinen ja lohduton, mutta siitä huolimatta hieno ja vaikuttava elokuva, jossa draama on koskettavaa, mutta ei liioiteltua – Mikio Naruse on ollut tekijämies jo uran varhaisessa vaiheessa. Loppuhuipentumassakaan ei ole mitään teennäistä, vaan se liittyy mutkattomasti henkilöiden tekemisiin ja tulevaisuudennäkymiin. Tutustumisen arvoinen teos, ehdottomasti.
Tuotanto: Shochiku
Ohjaus: Mikio Naruse
Käsikirjoitus: Tadao Ikeda (Narusen tarinasta)
Kuvaus: Suketaro Inokai
Lavastus: Tatsuo Hamada
Musiikki: Masao Koga
Puvustus: Matsunosuke Matsushita
Välitekstit: Tomoyasu Shiga
Näyttelijät: Sumiko Kurishima (Omitsu), Tatsuo Saito (Mizuhara), Teruko Kojima (Fumio), Atsushi Arai (naapuri), Mitsuko Yoshikawa (hänen vaimonsa), Choko Iida (vuokraemäntä), Reiko Tani (Morie), Einosuke Naka (lääkäri), Takeshi Sakamoto (kapteeni), Kenji Oyama, Shigeru Ogura (merimiehiä)