FADREN
Ruotsalaisen mykkäelokuvan varhaisen ajan teoksia ei ole ollut juurikaan jakelussa, joten maan elokuvahistorian tarkasteleminen on jo pitkään rajoittunut Victor Sjöströmin, Mauritz Stillerin ja Georg af Klerckerin tuotantoihin. Siksi innostuinkin välittömästi, kun huomasin maan elokuva-arkiston siirtäneen striimaussivustolleen Anna Hofman-Uddgrenin vuonna 1912 ohjaaman elokuvan Fadren. Vaikka tämä kolminäytöksinen, August Strindbergin kirjoittamaan näytelmään perustuva elokuva ei miksikään helmeksi osoittautunutkaan, antoi se silti mukavan lisän elokuvan historiaan.
Fadren on nimensä mukaisesti kertomus isästä, tässä tapauksessa ratsumestari Adolfista (August Falck). Hän on ajautunut törmäyskurssille vaimonsa Lauran (Karin Alexandersson) kanssa, sillä heillä on täysin toisistaan poikkeavat näkemykset Bertha-tyttären (Renée Björling) tulevien opintojen suhteen. Riita eskaloituu lopulta tilanteeseen, jossa Laura syyttää miestään mielenvikaiseksi ja onnistuu saamaan leikkiin mukaan myös perheen lääkärin (Johan Lungquist). Adolf on ajettu nurkkaan, eikä hän tahdo löytää ulospääsyä.
Fadren valmistui samana vuonna, kun Sjöström ja Stiller aloittivat, mikä paitsi lisää sen kiehtovuutta, samalla myös kasvattaa heidän elokuviensa katoamisista syntyvää harmitusta: millaisia olisivatkaan olleet heidän teoksensa verrattuna Hofma-Uddgrenin hyvin teatterimaisesti toteutettuun elokuvaan? Olisivatko Sjöström ja Stiller käyttäneet sisäkohtauksissa samanlaisia ratkaisuja, kuinka ulkoilmajaksot olisi liitetty tarinaan? Seuraavana vuonna ainakin Sjöström oli ottanut jo pitkiä harppauksia kohti kuolemattomuutta, valmistuivathan tuolloin niin Ingeborg Holm kuin Puutarhurikin.
Anna Hofman-Uddgrenin elokuva on erittäin primitiivinen. Sisäkohtaukset ovat jäykkiä ja kömpelöitä, sillä näyttelijät istuvat kuvan etualalla teatterilavan tavoin. Kulkeminen kuvassa olevaan olohuoneeseen tapahtuu sen reunoilla olevista ovista ja ainoa, jolla kohtauksiin saadaan hieman kuvallista eloa, on kameran hienovarainen panorointi – tätäkin tunnutaan käyttävän vain siksi, ettei kameraa ole voinut siirtää yhtään kauemmas näyttelijöiden tunnistettavuuden menettämisen pelossa. Kameraa siirretään sisäkohtauksissa lopulta vain kerran, silloinkin hivenen lähemmäs pääosan esittäjiä.
Kameran poistuu päälavasteesta vain kahdesti. Ensin jaksossa, jossa vimmastunut ratsumestari lähtee viilentämään tunteitaan hevosajelulla. Toisen kerran silloin, kun Laura käy noutamassa lääkärin kotoa pakkopaidan. Molemmilla kerroilla kuvakerrontaan tulee eloa ja kuvakulmiin hieman myös vaihtelua. Sitä harmittavampaa onkin, ettei Hofman-Uddgren kokeillut muissa kohtauksissa kameran siirtämistä, koska pelkästään siten oltaisiin päästy kauemmas filmatun teatterin tunnelmasta.
Tekijät ovat kenties olettaneet, että Strindbergin nimi ja näytelmän perusrunko riittävät herättämään yleisön kiinnostuksen, eikä kaikkia nyansseja ole tarkoituskaan liittää mukaan. Katsojien on todennäköisesti myös oletettu tuntevan pohjalla oleva näytelmä, sillä runsaasta dialogista ainoastaan ripaus on siirtynyt väliteksteihin. Mikäli näin ei ole, jää lopputulos kauas parhaasta, elokuvaversion ollessa pelkkä luuranko näytelmäkappaleen rinnalla. Itse ainakin ihmettelin koko kuvion kepeyttä, koska tapahtumien taustat jäivät lähestulkoon kokonaan avoimiksi.
Yllättävää kyllä, pääosanesittäjät eivät jää pelkiksi kuviksi, vaan heissä on tunnetta ja persoonallisuutta. Falckin kasvoilla näkyy yhä rankemmaksi käyvä tuska ja kärsimys, hänen alkaessaan henkisesti rapistua vaimonsa juonitteluiden edessä. Alexanderssonin pieni, ohimenevä hymy perhelääkärin ovella korostaa puolestaan hänen pahoja aikeitaan ja tuolla samalla hetkellä hän myös sinetöi miehensä kohtalon. Björling jää sen sijaan lähes syrjään, sillä hänen hahmossaan ei ole juuri mitään erityistä, saati mieleen jäävää.
Tuotanto: Orientaliska Teatern
Ohjaus: Anna Hofman-Uddgren
Käsikirjoitus: Gustaf Uddgren (August Strindbergin näytelmästä)
Kuvaus: Otto Bökman
Musiikki: Otto Lainga
Näyttelijät: August Falck (ratsumestari Adolf), Karin Alexandersson (Laura, hänen vaimonsa), Renée Björling (Bertha, heidän tyttärensä), Johan Ljungquist (A. Östermark, lääkäri), Konstantin Axelsson (pappi), Karin Thoren (Margret, sisäkkö)
Kesto: 38 min.
Ensi-ilta: 18.3.1912 / ---
Kuvakaappaukset ja elokuva: Fadren