Phantom

FANTOM

Kun vankilan portit avattiin


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Saksalaiset elokuvantekijät tuntuvat rakastaneen mieleltään horjuvia ja hauraita hahmoja, sen verran monissa elokuvissa niitä mykkäkaudella esiintyi. Kohtalo koetteli näitä onnettomia toisinaan kovallakin kädellä, eivätkä kaikki tapaukset päättyneet suinkaan onnellisesti, varsinkaan käsikirjoittajavelho Carl Mayerin kynäilemissä draamoissa. Yksi suistui hulluuteen, toinen itsemurhaan, kolmas päätyi vankilaan – synkkä elämä tarjosi synkän päätöksen.

F. W. Murnaun kolme elokuvaa sisältäneen vuoden 1922 viimeinen ohjaustyö, marraskuussa ensi-iltansa saanut Fantom pohjautuu Nobel-kirjailija Gerhart Hauptmannin tuolloin vielä julkaisemattomaan romaaniin. Käsikirjoituksesta vastannut Thea von Harbou ei ollut kirjoittajana Mayerin veroinen rappion kuvaaja, mutta onnistui näilläkin alueilla kelvollisesti. Alkuperäistekstiä lukemattomana on mahdotonta sanoa, mitkä ratkaisuista ovat käsikirjoittajan ja mitkä kirjailijan aikaansaannoksia, mutta elokuvaversiona tarina ainakin toimii mainiosti.

Phantom                  Phantom

Fantom ei ole houkuttelevasta nimestään huolimatta perinteinen kauhuelokuva, vaan tarina kaksoisolennosta ja pakkomielteestä. Sen päähenkilö on herkkä ja unelmointiin taipuvainen kirjanpitäjä Lorenz Lubota, joka menettää sydämensä eräälle nuorelle naiselle. Tämä on kuitenkin menossa tahollaan naimisiin ja rakkaudenkaipuussaan Lorenz ajautuu syvään henkilökohtaiseen kurimukseen, josta on vaikea löytää ulospääsyä. Pakkomielle naisesta ajaa hänet epätoivoiseen tekoon.

I… am a poet… a man with no luck… chasing after a shadow… a phantom!

Murnaun teos on ties monesko 1920-luvun saksalaiskuvaus maailmasta, jossa tyhmyydestä sakotetaan ankarasti ja hyväuskoisia hölmöjä höynäytetään armoa tuntematta. Muutenkaan tarina ei tarjoa yllätyksiä ainakaan sellaiselle katsojalle, jolle saksalaiset mykkäelokuvat ovat ennestään tuttuja. Siitä huolimatta Fantom toimii mainiosti. Murnau kuljettaa tarinaa sulavasti, ja vaikka paikoin draama onkin varsin väkevää, ei varsinaisia suvantokohtia pääse muodostumaan. Loppuhuipentuma on kieltämättä helppo, mutta onneksi siinä vältetään kaikkein latistavin siirappisuus eikä näin pilata muuten hyvää elokuvaa.

Phantom                  Phantom

Tarinan hahmot ovat mielenkiintoisia ja näyttelijäsuoritukset vähäeleisiä ja luonnollisia. Erityisen hienon tulkinnan tekee Fritz Langin Metropolisista (1927) parhaiten muistettu Alfred Abel. Yli neljäkymppinen Abel on ikänsä puolesta aivan liian vanha rooliin, mutta siitä huolimatta hänen tulkintansa kiltistä ja haaveiluun taipuvasta kirjanpitäjästä pakkomielteiseksi epäonnistujaksi on miehen todennäköisesti paras roolityö. ”Saksalaisen elokuvan Greta Garbo” Lil Dagover on oma hienostunut itsensä, Lya de Putti vakuuttaa kaksoisroolissaan, eikä sovi väheksyä Aud Egede Nissenin ja Anton Edthoferin roolisuorituksiakaan.

Moittimista ei ole teknisellä puolellakaan, mikäli muutamat varsin selkeät leikkausvirheet jätetään huomioimatta (ne saattavat tosin johtua myös siitä, että uusi restaurointi on tehty useampaa eri lähdemateriaalia yhdistelemällä). Murnaun kuvakompositiot ovat totutun harkittuja, mykkäkaudelle tyypillinen syvätarkka kuvaus yhtä komeaa kuin aina ja erikoistehosteet toimivia. En tiedä elokuvan alkuperäistä sävytystä, mutta tuore restaurointi kärsii liian raskaista väreistä, varsinkin yökohtausten kohdalla.

Kuten monelle muullekin Murnaun elokuvalle, myös Fantomille oli vähällä käydä huonosti. Se oli pitkään kadoksissa ja kun elokuva lopulta löydettiin, osoittautui alkuperäisnegatiivi epätäydelliseksi varsinkin välitekstien osalta. Nykyään nähtävillä oleva versio on koottu useammasta lähteestä ja on melko tarkkaan alkuperäisen veroinen. Elokuvaa ei kannata sivuuttaa, sillä Fantom on tunnelmallinen, teknisesti ihastuttava ja hienosti näytelty draama, joka täyttää paikkansa jokaisen laadukkaasta mykkäelokuvasta pitävän kokoelmissa.

PHANTOM, 1922 Saksa

Tuotanto: Uco-Film GmbH Ohjaus: F. W. Murnau Käsikirjoitus: Thea von Harbou (Gerhart Hauptmannin romaanista) Kuvaus: Axel Graatkjär, Theophan Ouchakoff Lavastus: Hermann Warm, Erich Czerwonski, Vally Reinecke
Näyttelijät: Alfred Abel (Lorenz Lubota), Frieda Richard (hänen äitinsä), Aud Egede Nissen (Melanie, Lorenzin sisko), Hans Heinrich von Twardowski (Hugo, Lorenzin veli), Lil Dagover (Marie), Anton Edthofer (Wigottschinsky), Grete Berger (rva Schwabe), Lya de Putti (Veronika / Melitta), Ilka Grüning (paronitar)



© 25.3.2011 Kari Glödstaf