FARMARIN NAIMAKAUPPA
"Rakastunut vanhus on kamalampi asia kuin hinkuyskä.”
”Jännityksen mestarina” muistettu Alfred Hitchcock ohjasi kaikkiaan kymmenen mykkäelokuvaa, joiden lajityypit vaihtelivat draamasta jännitykseen ja rikoksesta komediaan. Näistä viimeistä edustaa vuonna 1928 valmistunut Farmarin naimakauppa, jonka pohjana oli suurta suosiota aikoinaan nauttinut teatterinäytelmä. Hitchcockin itsensä mukaan näytelmän suosio pohjautui napakkaan ja osuvaan dialogiin, mikä on valitettavasti nähtävissä myös elokuvaversiossa: Farmarin naimakauppa ei ole elokuva, josta mykkäelokuvaharrastus kannattaa aloittaa, sen verran vaatimattomasta teoksesta on kyse.
Tilanomistaja Samuel Sweetlandin vaimo kuolee ja tytär menee vihille, jolloin mies huomaa olevansa yhtäkkiä aivan yksin, mikäli tilan palkollisia ei oteta mukaan. Sehän ei ole herrasmiehelle soveliasta, joten Sweetland lähtee etsimään lähialueen naimattomien naisten joukosta itselleen uutta morsianta. Menestys on heikkoa ja mies palaa pettyneenä kotiin vain huomatakseen, että on etsinyt onnea aivan väärästä paikasta.
Joistakin mykkäelokuvista on sanottu, että mahdollinen ääniraita pilaisi niiden kauneuden ja erityislaadun. Farmarin naimakauppa on puolestaan elokuva, joka tarvitsisi ehdottomasti ääntä toimiakseen. Railakkaat, kömpelösti väliteksteillä esitetyt vuoropuhelut enteilevät 1930-luvun screwball-komedioita, ja jokainen voi kuvitella, kuinka hyvin dialogipohjainen elokuva toimii mykkänä. Puolet elokuvan tehosta katoaa ilman ääntä kuin tuhka tuuleen.
Farmarin naimakauppaa on vaikea kuvitella Hitchcockin elokuvaksi, ja onkin kiehtovaa leikitellä ajatuksella, millaisen lopputuloksen vaikkapa John Ford olisi saanut aikaiseksi. Maalaismiljöö, kirjava hahmokavalkadi ja vaimonhakureissu kaikkine vaikeuksineen olisivat omimmillaan fordilaisessa farssissa, kun taas Hitchcockin käsittelyssä lopputulos on tasapaksu ja ponneton: muutama hymynkare puolentoista tunnin komediassa ei ole riittämiin. Teknisesti elokuva on sen sijaan taattua Hitchcock-laatua ohjaajan itsensä pitäessä suurelta osin huolta elokuvan kuvauksesta.
Näyttelijöistä erityismaininnan saavat Jameson Thomas, Lillian Hall-Davis sekä Maud Gill, jonka hermoheikko vanhapiika on elokuvan nautittavin hahmo. He eivät kuitenkaan pysty parantamaan lopputulosta tarpeeksi, joten Farmarin naimakauppa jää kokonaisuutena laimeaksi komediaksi, jolla tuskin olisi ilman Hitchcockin nimeä elokuvallista arvoa juuri lainkaan.
Tuotanto: British International Pictures
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: Eliot Stannard (Eden Philpottsin näytelmästä)
Kuvaus: John J. Cox, Alfred Hitchcock
Lavastus: C. Wilfred Arnold
Leikkaus: Alfred Booth
Näyttelijät: Jameson Thomas (Samuel Sweetland), Lillian Hall-Davis (Araminta Dench, hänen taloudenhoitajattarensa), Gordon Harker (Churdles Ash, hänen renkinsä), Gibb McLaughlin (Henry Coaker), Maud Gill (Thirza Tapper), Louie Pounds (Louisa Windeatt), Olga Slade (Mary Hearn), Ruth Maitland (Mercy Bassett), Antonia Brough (Susan), Haward Watts (Dick Coaker)