FAUNI

Fauno


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

"Älä pakene minua, sillä minä olen rakkaus."

Italialaisen mykkäelokuvan vuodet 1914-1930 ovat jääneet suhteellisen tuntemattomaksi ainakin suurelle yleisölle, aivan kuin kaikki olisi päättynyt Giovanni Pastroneen jättimäiseen Cabiriaan (1914) ja ensimmäisen maailmansodan vuosiin. Näin ei tietenkään ole, vaan vielä 1920-luvun vaihteessa maassa tuotettiin parhaimmillaan yli 200 elokuvaa vuodessa. Pian tämän jälkeen Hollywoodin maailmanvalloitus ulotti kouransa Italiaankin ja löi maan elokuvateollisuuden polvilleen – vuosikymmenen puolivälissä maassa vuosittain tuotettujen elokuvien määrän pystyi laskemaan miltei yhden käden sormilla.

Unohdettujen italialaistekijöiden joukkoon lukeutuu myös sisilialainen Febo Mari (1884-1939), ohjaajana, näyttelijänä ja käsikirjoittajana toiminut monitoimimies. Miehen ura ei ollut tuotannollisesti kovinkaan laaja – ohjauksia kertyi hieman toistakymmentä – mutta sekin vähä tuntuu kadonneen. Poikkeuksena vuonna 1917 valmistunut fantasiaelokuva Fauni, Suomen elokuva-arkiston kokoelmiin 1960-luvulla päätynyt teos, joka sittemmin on restauroitu erittäin onnistuneesti katselukelpoiseen muotoon.

Fauni kertoo kiireisen kuvanveistäjän turhautuneesta naismallista, joka kokee tunteikkaita hetkiä yöllä henkiin heräävän fauni-patsaan kanssa. Valitettavasti hänen unelmilleen uhkaa tulla epäonninen loppu, kun kuvanveistäjä häviää rahaa korttipelissä ja lupaa antaa velkojilleen vastineeksi minkä tahansa veistämänsä patsaan. Valinta kohdistuu tietenkin fauniin.

Tunnin mittainen Fauni on piristävä poikkeus italialaisten spektaakkeleiden ja pukudraamojen joukossa. Se on herkkä, hienovarainen ja kauniisti toteutettu elokuva, jonka tunnelmassa on jotain syvästi lumoavaa. Kokeellisuudestaan ja symboliikastaan huolimatta elokuva ei ole sillä tavalla huomiota herättävä, kuin mitä voisi olettaa, vaan Mari pitää muotoseikat hillittyinä. Katsojan ei siis tarvitse varautua monimutkaisiin kuva-arvoituksiin ja se tekee Faunista erittäin miellyttävän katsoa. Sisällöltään se on rakkauden myyttiä koskettava, ajatuksia herättävä teos: onko puhdasta ja aistillista tosirakkautta olemassakaan, onko paratiisi vain saavuttamaton harhakuva?

Elokuva kattaa ihmiselon kirjon aina ahneista pankkiireista ylpeisiin ja välinpitämättömiin kreivittäriin sekä seikkailuja janoaviin poikamiehiin. Tällaisessa maailmassa rakkaus on taka-alalle sysätty hyve, jonka vain puhdassydämisin voi saavuttaa. Valtaosa elokuvan hahmoista on erilaisten halujen turruttamia ja kivettämiä henkilöitä – varsinkin miehiä kohtaan Marin teos on paikoin hyvin suorasukainen. Fauni toteaakin naiselle muiden miesten olevan sydämestä alaspäin hänen kaltaisiaan, eläimiä. Febo Marin maailma tuntuu olevan rakkaudeton paikka, jossa onnea ja unelmia ei enää ole kuin fantasioissa ja unissa. Onneksi kuitenkin edes niissä.

IL FAUNO, 1917 Italia

Tuotanto: Film Ambrosio Ohjaus: Febo Mari Käsikirjoitus: Febo Mari Kuvaus: Giuseppe Vitrotti
Näyttelijät: Febo Mari (fauni), Nietta Mordeglia (malli), Vasco Creti (kuvanveistäjä), Helena Makowska (prinsessa), Oreste Bilancia (prinssi), Ernesto Vaser (ajuri), Giuseppe Pierozzi (uhkapeluri)



© 23.10.2007 Kari Glödstaf