MISSISIPPIN KAUHU
1920-luvun suuriin amerikkalaisiin ohjaajiin lukeutunut James Cruze oli varsin monipuolinen tekijä, mutta nykykatsojan silmissä hän on profiloitunut westernien ja seikkailuelokuvien ohjaajaksi. Syy on yksinkertainen: vuonna 1923 valmistuneen Karavaanin lisäksi hänen julkisessa jakelussa olevat teoksensa ovat pitkälti juuri edellä mainittujen lajityyppien edustajia. Valitettavan moni Cruzen elokuvista on myös kadonnut, mikä luonnollisesti vaikeuttaa hänen uraansa tutustumista.
Nimekkäällä näyttelijäryhmällä toteutettu Missisippin kauhu valmistui vuonna 1924, keskellä Hollywoodin isojen lännenelokuvien buumia. Se kertoo väkivaltaa kaihtavasta Tom Rumfordista (Cullen Landis), joka ei halua tarttua aseeseen edes silloin, kun hänen kunniansa ja rohkeutensa kyseenalaistetaan. Tomin pelkureita halveksiva isä (Bruce Covington) häpeää poikaansa niin paljon, että heittää tämän ulos kodistaan. Sen paremmin ei asiaan suhtaudu Tomin kihlattu Elvirakaan (Phyllis Haver), joka kääntää miehelle selkänsä ja valitsee rohkeamman ja maskuliinisemman kumppanin rinnalleen.
Vastavirtaan uiminen ei ole ollut koskaan helppoa. Lännenelokuvissa tällaiset vastaan hangoittelijat ovat usein olleet rauhaa rakastavia miehiä, joiden on ollut vaikeaa sopeutua väkivallan hallitsemaan yhteisöön. Toisinaan he ovat onnistuneet säilyttämään ylpeytensä ja pidättäytymään yhteenotoista, mutta yhtä lailla on myös tarinoita, joissa miesten on ollut pakko opetella yhteisön tavoille vaikka väliaikaisesti, mikäli se on helpottanut heidän elämäänsä. Näin käy Tom Rumfordille, joka löytää uuden elämän ja ystäväpiirin Mississippiä kulkevilta jokilaivoilta. Elokuvan suomenkielinen käännös painottaa tarinan loppupuoliskoa, kun taas alkuperäisessä on enemmän syvyyttä ja tulkinnallisuutta.
Missisippin kauhu on näyttävä elokuva, jolle televisioruutu ei tee täyttä oikeutta. Huolella puvustettu ja tyylikkäästi lavastettu elokuva henkii 1800-luvun ilmapiiriä Kansakunnan synnyn, Jezebelin ja Tuulen viemään tavoin. Kuvallinen ilmaisu on onnistunutta ja tarina kulkee mukavasti eteenpäin. Dramaattinen alku muuttuu loppua kohden puhtaaksi komediaksi, mutta Cruze suoriutuu muutoksesta moitteetta. Ernest Torrence loistaa karikatyyrimäisenä murhamiehenä, Cullen Landis on hienoisesta värittömyydestään huolimatta hyvä valinta pääosaan ja Mary Astor on oikein mainio häntä ihailevan Lucyn roolissa. Phyllis Haver jää sen sijaan harmillisen syrjään, kuten myös alussa vahvasti esillä ollut Bruce Covingtonkin.
Elokuvan heikkous on monien muiden Cruzen elokuvien tavoin hahmoissa. Vaikka ne ovat parhaimmillaan värikkäitä ja kiinnostavia, niistä otetaan irti vain minimaalisesti tehoja – poikkeuksena Torrencen esittämä kenraali, joka pysyy mukana loppuun asti. Muut jokivarren pistoolinheiluttajat latistuvat yksi toisensa jälkeen ja kutistuvat lähes olemattomiin. Pahimmin tulevat pettymään ne katsojat, jotka odottavat Missisippin kauhun huipentuvan westerneille tyypilliseen välienselvittelyyn, sitä ei nimittäin tule. Ongelmat voi siis selvittää ilman väkivaltaa menettämättä silti rahtuakaan ylpeydestä saati miehisyydestä.
Tuotanto: Famous Players-Lasky Corporation
Ohjaus: James Cruze
Käsikirjoitus: Walter Woods (Booth Tarkingtonin näytelmästä)
Kuvaus: Karl Brown
Näyttelijät: Cullen Landis (Tom Rumford), Bruce Covington (kenraali Rumford), Helen Dunbar (rva Rumford), Phyllis Haver (Elvira), Mary Astor (Lucy), G. Raymond Nye (majuri Patterson), Richard R. Neill (Joe Patterson), Ernest Torrence (kenraali Orlando Jackson), Noah Beery (kapteeni Blackie), Frank Jonasson (Rumbo), Carmen Phillips (Mexico)