ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Vanhempi sukupolvi muistaa aina mainita, kuinka televisiossa näytettiin vielä 1970- ja 1980-luvuilla runsaasti mykkäkomedioita. Esityksille voisi olla tilausta tälläkin hetkellä, kun uusien sukupolvien elokuvatietoisuus on hapertunut ja kyseinen taikalaatikko suoltaa lähestulkoon pelkkää roskaa tai uusintojen uusintoja. Varsinainen kulttuuriteko olisi palauttaa maailmankuulu tanskalaiskaksikko Majakka ja Perävaunu takaisin suuren yleisön nähtäväksi – parivaljakon elokuvia kun ei ole vielä koskaan kerätty yhteen, eikä kelvollisia dvd-julkaisujakaan ole saatavilla.

Pordenonen mykkäelokuvafestivaalien ohjelmistoon kuului erikoinen slapstick-komediasarja, jossa esitettiin hieman tuntemattomampia tai muuten unohtumaan päässeitä elokuvia ja tekijöitä. Nimikkeet olivat pääasiassa lyhyitä, mutta mukaan mahtui myös muutama kokoillan elokuva. Majakan ja Perävaunun laajasta filmografiasta oli mukaan otettu monella eri nimellä Suomessa esitetty Valkokankaan veikeät veijarit (tunnetaan myös nimillä Elokuvan sankarit, Filmin sankarit sekä Majakka ja Perävaunu – Elokuvan sankarit).

Sir Alfred Hitchcockin kuuluisan toteamuksen mukaan näyttelijät olivat karjaa ja heitä sopi kohdella sen mukaan. Samaa mieltä tuntuvat olevan suuren elokuvayhtiön tuottaja ja ohjaaja, jotka ovat molemmat varmoja siitä, että pystyvät tekemään kenestä tahansa tähden. Niinpä he antavat potkut entisille kassamagneeteilleen ja kiinnittävät työn alla olevaan dramaattiseen lännenelokuvaan koekuvauksiin pyrkivän parivaljakon. Kaksikko on kaikkea muuta kuin ammattitaitoinen, mutta sen enempää tuottaja kuin ohjaajakaan ei voi myöntää olleensa väärässä.

Valkokankaan veikeät veijarit oli ohjaaja Lau Lauritzenin 25. Majakan ja Perävaunun kanssa tekemä elokuva. Idea ei ollut missään nimessä uusi, olihan kulissien takaista elämää kuvattu lukuisissa teoksissa ennen tätä, mutta kahden suosikkikoomikon sijoittaminen heidän oikeankin elämän työnantajan leipiin tuntui kekseliäältä mahdollisuudelta. Sitä se myös oli yleisönkin mielestä, joka rakasti näkemäänsä aiempien kaksikon elokuvien tapaan. Lopputulos on vielä nytkin nähtynä onnistunut, vaikka lukuisten vastaavanlaisten elokuvien jälkeen ei kenties aivan yhtä sykähdyttävä kuin valmistuessaan.

Valkokankaan takaisia tapahtumia katsoessa on kiinnostavaa pohtia, kuka onkaan loppujen lopuksi elokuvan todellinen tekijä. Tässä tapauksessa se osoittautuu leikkaajaksi, jonka onnistuu kaiken sähläämisen ja koheltamisen keskeltä poimia mukaan kaikkein onnistuneimmat otokset, luoda niistä kansaa ilahduttava komedia ja tehdä myös ystävistämme elokuvatähtiä. Mielenkiintoista on myös seurata Nicolai Brechlingin esittämän ohjaajan käytöstä: hänestä tulee aivan mieleen Preston Sturgesin klassikkoteoksen Nauru kahleitten talossa (1941) päähenkilö John L. Sullivan (Joel McCrea), joka tuskaili komedioitaan yhtä antaumuksella kuin Brechling reilu kymmenen vuotta aiemmin.

FILMENS HELTE, 1928 Tanska

Tuotanto: Palladium Ohjaus: Lau Lauritzen Käsikirjoitus: Alice O'Fredericks Kuvaus: Valdemar Christensen, Carlo Bentsen
Näyttelijät: Carl Schenstrøm (Majakka), Harald Madsen (Perävaunu), Holger Reenberg (tuottaja Sullivan), Eli Lehmann, Inger Schmidt (hänen tyttärensä), Katy Valentin (Sullivanin sihteeri), Nicolai Brechling (ohjaaja), Erling Schroeder, Edouard Mielche (nuoret tähtinäyttelijät)