THE FLAPPER
Olive Thomasin (1894-1920) kuolemasta tulee piakkoin kuluneeksi sata vuotta, mutta en usko, että mikään taho tulee muistelemaan kerran niin ihaillun ja tunnetun näyttelijän vuosipäivää millään tavalla – ellei sellaiseksi lasketa juorulehtien ja Hollywoodin synkkää puolta kartoittavien tutkijoiden tekstejä, joissa yritetään valottaa, mitä pariisilaisessa hotellihuoneessa oikein tapahtui. Tekikö vauhdikasta elämää viettänyt Thomas tarkoituksella itsemurhan vai oliko hänen kuolemansa onnettomuus? Muutama saatavilla oleva elämäkertakaan ei pysty vastaamaan kysymyksiin, jotka ovat olleet jälkipolville kiinnostavampia kuin runsaat 20 elokuvaa käsittänyt ura.
Suurin osa Thomasin elokuvista on tuhoutunut ja virallisia julkaisuja on ainoastaan yksi, Milestonen markkinoille tuoma The Flapper. Thomas esittää siinä hienon perheen vanhinta tytärtä Genevieveä, joka lähetetään kotikaupunkinsa rauhasta New Yorkin lähistöllä olevaan sisäoppilaitokseen. Viereisessä sotilasakatemiassa palvelee hänen lapsuudenystävänsä Bill (Theodore Westman Jr.), mutta Genevieve haluaa ennemmin tehdä vaikutuksen alueella liikkuvaan herrasmieheen (W. P. Carleton) kuin pelehtiä lapsellisen Billin kanssa. Ensimmäisiä itsenäisyyden askeleitaan ottava Genevieve tekeytyy flapperiksi, mutta on pian tahtomattaan kaulaansa myöten vaikeuksissa.
Itärannikon lumisia talvimaisemia ansiokkaasti hyödyntävä The Flapper on ajankuvallisesti mainio tuttavuus kaikkine New York -jaksoineen, mutta sen tarina ei kanna vuosikymmenten yli. Nuorten naisten itsenäistymistä ja niihin liittyviä romanssihuolia on käsitelty kymmenissä elokuvissa huomattavasti syvällisemmin ja kekseliäämmin. Mukaan liitetty sivujuoni jalokivivarkauksineen ja sitä seuraavine ongelmineen tuntuu ennemminkin sekoittavan kokonaisuutta kuin antavan sille kaivattua lisäpotkua. Siitä huolimatta on viehättävää katsoa, kuinka Genevieve tekee leningistään parilla saksen napsauksella liian rohkean ja paljastavan – etenkin kun vertaa, millaisiin asuihin naiset ovat jo vuosikymmenten ajan pukeutuneet. Toinen hauska jakso koetaan, kun Genevieve palaa kotiin maailmannaiseksi pynttäytyneenä ja shokeeraa jokaisen vastassa olevan henkilön. Näitä kohokohtia on silti harmillisen vähän ja niinpä lopputulos jää yhden katselukerran tuttavuudeksi.
Thomasin taidoista on vaikea sanoa tämän elokuvan perusteella juuri mitään, sillä juoni ei anna hänelle tilaa näyttää kunnolla osaamistaan, riittää kunhan hän esittelee kauniita kasvojaan riittävän usein kameralle. Sen enempää esillä oloa eivät saa muutkaan, sillä hahmot ovat varsin yksiulotteisia ja latteita. Norma Shearer esiintyy yhtenä sisäoppilaitoksen oppilaista, elokuvan konnaa näyttelevä Arthur Housman muistettaneen parhaiten F. W. Murnaun Auringonnousun (1927) tunkeilevana parturiasiakkaana.
Tuotanto: Selznick Pictures Corporation
Ohjaus: Alan Crosland
Käsikirjoitus: Frances Marion
Kuvaus: Jack Brown
Leikkaus: H. J. McCord
Välitekstit: Vernon Caldwell
Näyttelijät: Olive Thomas (Genevieve ”Ginger” King), Warren Cook (senaattori King, hänen isänsä), Theodore Westman Jr. (Bill), W. P. Carleton (Richard Channing), Katherine Johnston (Hortense), Arthur Housman (Tom Morran), Frances Marshall (Elmina Buttons), Marcia Harris (rva Paddles)