THE FORCE THAT THROUGH THE GREEN FIRE FUELS THE FLOWER
Suomalaisia elokuvia palkitaan nykyään varsin monilla ulkomaisilla elokuvafestivaaleilla, eivätkä ulkomailla työskentelevät suomalaiset elokuvantekijätkään ole tänä päivänä aivan vähäinen joukko. Yksi heistä on Otto Kylmälä (s. 1986), jonka kokeellinen mykkäelokuva The Force That Through The Green Fire Fuels The Flower on kerännyt ansaittuja kehuja eri puolilla maailmaa aina Pordenonesta Sodankylään ja Torontosta Lontooseen. Tänä syksynä elokuva esitetään Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla.
Kylmälän kahdeksanminuuttisen lyhytelokuvan päähenkilö on äskettäin vaimonsa Maggien (Carolyn Lyster) menettänyt Ian (Michael Eden), jonka muistojen kautta käymme läpi heidän yhteisen elämäntaipaleensa iloineen ja suruineen. Näemme, kuinka nuori mies kosii naista, saa syntymäpäivälahjakseen solmion, seisoo iäkkään vaimonsa sairaalavuoteella ja jättää tälle jäähyväiset. Tapahtumat saattavat tuntua liiankin tavanomaisilta, mutta tosiasia on, että tärkeimmät muistot liittyvät poikkeuksetta juuri tällaisiin asioihin. Sitä paitsi, muistothan ovat usein kauniimpia kuin elämä itse.
The Force That Through The Green Fire Fuels The Flower liikkuu näennäisen yksinkertaisilla tasoilla. Tarina olisi voinut kieltämättä olla hieman omaperäisempi, mutta Kylmälän ja hänen työryhmänsä ammattitaito pitää huolen, että lopputuloksena on esteettisesti vaikuttava ja syvästi inhimillinen kokonaisuus, joka liikuttaa katsojan sisintä vielä useankin katselukerran jälkeen. Elokuva ei myöskään liioittele asiallaan, vaan pysyy hyvän maun rajoissa loppuun asti. Loppuun, joka on samalla surumielinen ja haikea, mutta myös lämmin ja kaunis.
Kylmälän teoksessa on tyyliviitteitä ranskalaisiin mykkäelokuviin sekä film noirin synkkiin varjomaailmoihin. Kuvaajana toimineella Joni Juutilaisella on silmää niin vahvoille valaisuratkaisuille kuin pelkistetyille lähikuvillekin. Mustan ja valkean värin käyttö on silmiä hivelevää. Leikkaus ja siirtymät toimivat sujuvasti ja erikoiset välitekstit ihastuttavat kekseliäisyydellään. Tunnetun mykkäelokuvasäestäjän Stephen Hornen tunnelmallinen musiikki antaa elokuvalle hienostuneen loppusilauksen.
Ainoa asia, mitä jäin elokuvalta kaipaamaan, liittyy sen kestoon. Se toimii kyllä näinkin läpileikkauksena henkilöidensä elämästä, mutta muutama minuutti lisää tarinaa ja tapahtumia olisi tehnyt sen päähenkilöistä vieläkin todellisempia. Toisaalta, jokainen minuutti olisi lisännyt epäonnistumisen riskiä. Tästä näennäisestä pikkuviasta huolimatta olen valmis sijoittamaan Kylmälän lyhytelokuvan parhaimpien avantgarde-mykkäelokuvien joukkoon. Toivottavasti Otto Kylmälä tekee tulevaisuudessakin yhtä mielenkiintoisia teoksia, äänellä tai ilman.
Tuotanto: Fargone Films
Ohjaus: Otto Kylmälä
Käsikirjoitus: Otto Kylmälä
Kuvaus: Joni Juutilainen
Lavastus: Saule Norkute
Maskeeraus: Monica Rossi
Musiikki: Stephen Horne
Näyttelijät: Michael Eden (Ian), Carolyn Lyster (Maggie), Edward French (nuori mies), Sarah Wolff (nuori nainen), Emma Packer (karaokea laulava nainen), Nick Hoad (baarimikko), Alan Smith (tohtori)