ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Diamond Miken baarin yläkerrassa on erikoinen huone, jossa aivan tavalliset miehet ja naiset muuntautuvat rammoiksi, ennen kuin lähtevät kerjäämään rahaa. Röyhkein ja taitavin heistä, Easy Money Charlieksikin kutsuttu Charlie Vanhern (Percy Marmont) on roolissaan niin vakuuttava, että pystyy huijaamaan olemuksellaan kovasydämistäkin kanssaeläjää. Saamansa rahat hän laittaa säästöön ja elelee niillä mukavasti pienessä vuokra-asunnossaan.

Eräänä päivänä Charlie saa pyynnön pelastaa pieni lapsi, jonka äiti on kuolemaisillaan keuhkotautiin. Hän ei halua tyttärensä päätyvän kadulle, joten Charlie päättää ojentaa auttavan kätensä ja viedä tytön turvaan. Kaikki sujuu vuosien ajan mallikkaasti, kunnes eräs häikäilemätön kerjäläinen alkaa kiristää Charlieta. Hän uhkaa paljastaa tämän todellisen henkilöllisyyden kaikille sekä samalla vesittää tämän ottotyttären tulevat avioliittohaaveet nuoren ja menestyksekkään lakimiehen kanssa.

Irlantilaissyntyisen Herbert Brenonin vuonna 1925 ohjaama Varjojen lapsi on ollut jo muutaman vuoden ajan korkealla haluamieni mykkäelokuvien listalla. Olen toivonut sitä eri festivaaleille aina siitä saakka, kun kuulin San Francisco Silent Film Festivalin restauroineen sen esityskuntoon vuonna 2022. Nyt, runsaat kolme vuotta myöhemmin elokuva julkaistiin amerikkalaisen Flicker Alleyn toimesta Blu-rayllä, joten hankin sen saman tien kokoelmaani. Elokuvahan ei suinkaan ratsasta tuohon aikaan erittäin suositun Brenonin maineella, vaan julkaisuun se päätyi todennäköisesti Louise Brooksin vuoksi, hän kun tekee tässä ensimmäisen valkokangasesiintymisensä.

Ehkäpä odotukseni olivat hivenen liian korkealla tai sitten luotin liikaa Brenoniin, mutta valitettavasti Varjojen lapsi ei sykähdyttänyt oikein millään osa-alueella. Slummikortteli on periaatteessa ihan mukavasti luotu, mutta ei ole millään muotoa unohtumaton. Percy Mermontin maskeeraus on onnistunut ja vetää vertoja Lon Chaneyn vastaaville, mutta muut yhteiskunnan murjomat eivät ole hänen veroisiaan. Brenonin omassa menestyselokuvassa Peter Pan (1924) esiintynyt Mary Brian on ihan ok, mutta itse en olisi ehkä laittanut häntä soittamaan samannimistä kappaletta tähän elokuvaan. Neil Hamilton on roolissaan totutun tyylikäs, mutta kovin särmätön ja muutenkin mielenkiinnoton. Louise Brooksiltakaan ei kannata liikoja, sillä esilläoloaika rajoittuu pariin kohtaukseen, jotka kestävät yhteensä muutaman minuutin verran.

Varjojen lapsi oli pitkään merkitty kadonneeksi, kunnes sen kopio löydettiin 1960-luvun lopulla Library of Congressin kokoelmista. Elokuva oli päässyt jo osittain tuhoutumaan ennen pelastustöiden aloittamista ja siksi sen toinen kela on nyt nähtävässä restauroinnissa esitetty valokuvien ja selittävien tekstien avulla. Ratkaisu on ihan onnistunut, joskin tekstiä ja kuvaa on varsin runsaasti.

THE STREET OF FORGOTTEN MEN, 1925 Yhdysvallat

Tuotanto: Famous Players-Lasky Corp. Ohjaus: Herbert Brenon Käsikirjoitus: Paul Schofield, John Russell (George Kibbe Turnerin tarinasta) Kuvaus: Hal Rosson Lavastus: Frederick A. Foord
Näyttelijät: Percy Marmont (Easy Money Charlie eli Charlie Vanhern), Mary Brian (Fancy Vanhern), Neil Hamilton (Philip Peyton), John Harrington (Bridgeport White-Eye), Juliet Brenon (Portland Fancy), Josephine Deffry (Dutch Molly), Riley Hatch (Diamond Mike), Agostino Borgato (Adolphe), Louise Brooks
Kesto: 74 min.
Ensi-ilta: 20.7.1925 / 28.3.1927
Kuva: San Francisco Silent Film Festival