Niin kauan kuin olen ollut Forssan Mykkäelokuvafestivaalien taiteellisena johtajana, olen ollut hermostunut ohjelmiston kiinnostavuudesta. Niin myös tänä vuonna, mutta aivan turhaan: festivaalit rikkoi aiemmat yleisöennätyksensä mennen tullen ja Elävienkuvien teatterin esitykset olivat yksi toisensa jälkeen loppuunmyytyjä. Myös uudelleen käyttöön otetun Kino-Kuhan näytöksissä oli odotettua enemmän katsojia. Kiitos kuuluu kaikille festivaalivieraille!
25. festivaalikerta aloitettiin alkuviikon näytöksillä, joissa esitettiin Charles Chaplinin Sirkus (1928) sekä Buster Keatonin Laivakalle nuorempi (1928). Esitykset antoivat hieman viitteitä tulevasta, sillä jo ne houkuttelivat katsojia enemmän kuin tavallisesti. Myös koululaisnäytökset olivat menestys, eikä pelkästään runsaslukuista yleisöä ajatellen, sillä Kino-Kuhassa raikui nauru näytös toisensa jälkeen, kun Keaton irrotteli salapoliisina mestariteoksessaan Kovaa kyytiä ja kaunokaisia eli tuttavallisemmin Sherlock Jr. (1924).
Varsinaiset juhlat käynnistyivät Yrjänä Sauroksen säestämällä siirtolaiskuvauksella The Italian (1915), jonka tiedetään vaikuttaneen Francis Ford Coppolaan tämän tehdessä Kummisetä-elokuviaan. Ernst Lubitschin Avioliiton ilveilyä (1924) ja Erich von Stroheimin Häämarssi (1928) toimivat puolestaan esimerkkeinä huippuunsa viritetyille tuotantokoneistoille. Jälkimmäisen uutta tulemista vuodesta 2005 odottaneet katsojat eivät pettyneet näkemäänsä eivätkä myöskään kuulemaansa, siitä piti festivaalin vakiomuusikoihin lukeutuva Tuomo Sorri huolen. Avioliiton ilveilyn miellyttävästi svengaavasta musiikista vastasi puolestaan trio Hermanni Yli-Tepsa – Aino Juutilainen – Merimaija Aaltonen.
Lauantaiaamun amatöörinäytös piti siirtää erinäisten ongelmien vuoksi seuraavaan vuoteen, joten tällä kertaa jatkoimme vasta puolen päivän esityksellä. Hillel Tokazierin säestämä Kapteeni Tammikuu (1924) toi Forssaan kenties ensimmäistä kertaa Baby Peggyn, joka valloittikin festivaaliyleisön välittömästi. Niin teki myös J. Warren Kerrigan kapteeni Bloodin roolissa David Smithin samannimisessä elokuvassa, johon musiikin oli säveltänyt Sanna Pietiäinen. Kino-Kuhassa esitetty Suursalon häät (1924) kohosi ehkäpä vielä odotettuakin korkeammalle Sanna Mansikkamäen johtaman Rokasahurit-ryhmän musiikin ansiosta. Samaan aikaan Elävienkuvien teatterissa esitetty, viikolta viikonloppuun jatkanut Laivakalle nuorempi sai tuekseen Joonas Wideniuksen ja Lotta-Maria Heiskasen musiikin, jota äidyttiin kehumaan ehkä jopa festivaalihistorian parhaaksi säestykseksi.
Hell’s Heroes (1929) vei elokuvana voiton The Sheriff’s Babysta (1913), mutta Trio Mutual kannatteli onnistuneesti molempia teoksia. Lauantai-ilta huipentui Henry Kingin mestariteokseen Sukunsa sankari (1921), jonka äänimaailmasta vastasi Lena & The Slide Brothers Trio. Festivaaleilla aeimminkin vieraillut yhtye maalaili tunnelmallisia ja joka kohtaan sopivia säveliä aina alun idyllisistä kuvista karun väkivaltaiseen loppuratkaisuun ja kaiken kauniisti päättävään finaaliin.
Minni Ilmonen oli koonnut Stella Marisiin (1918) tuekseen kolmihenkisen ryhmän, jonka jokainen instrumentti oli tarkkaan harkittu ja onnistuneesti sovitettu. Festivaali huipentui Douglas Fairbanksin hienoon Bagdadin varkaaseen (1924), jonka itämaisia tunnelmia ei olisi voinut maalailla Kari Mäkirannan ryhmää paremmin. Mäkirannan ohessa hänen trioonsa kuuluivat Karin Mäkiranta sekä Kimmo Gröhn, jotka loihtivat soittimistaan aivan uskomattoman hienoja sävelkulkuja.
Tämän vuoden festivaaleilla onnistui oikeastaan kaikki – ainoan huomautuksen voi antaa Kapteeni Tammikuun digikopiosta, joka ei todellakaan ollut paras mahdollinen. Filmikopioissa ei sen sijaan ollut moitteen sijaa. Esitysnopeudet olivat kohdallaan ja aikatauluissa pysyttiin hyvin. Festivaalin kunniaksi toimitettu historiikkikin kiinnosti monia ja itsekin sain kirjoittaa etusivuille nimikirjoituksen jos toisenkin. Saamastamme palautteesta päätellen kukaan ei poistunut juhlista pettyneenä.
SÄESTÄJÄT JA ELOKUVAT
Yrjänä Sauros: The Italian (1915)
Yli-Tepsa/Juutilainen/Aalto: Avioliiton ilveilyä (The Marriage Circle, 1924
Tuomo Sorri: Häämarssi (The Wedding March, 1928)
Hillel Tokazier: Kapteeni Tammikuu (Captain January, 1924) + All Wet (1924)
Sanna Pietiäisen orkesteri: Kapteeni Blood (Captain Blood, 1924)
Rokasahurit: Suursalon häät (1924) + Suspense (1913)
Joonas Widenius & Lotta-Maria Heiskanen: Laivakalle nuorempi (Steamboat Bill, Jr. 1928)
Trio Mutual: Hell’s Heroes (1929) + The Sheriff’s Baby (1913)
Lena & The Slide Brothers Trio: Sukunsa sankari (Tol’able David, 1921)
Minni Ilmosen orkesteri: Stella Maris (1918)
Kari Mäkirannan orkesteri: Bagdadin varas (The Thief of Bagdad, 1924)
Viikolla esitetyt Sirkus (The Circus, 1928) ja Laivakalle nuorempi sisälsivät valmiin musiikin. Koululaisnäytöksissä esitetty Kovaa kyytiä ja kaunokaisia (Sherlock Jr., 1924) oli kolmikon Sanna – Tiuku – Vili käsialaa. Sunnuntaiaamun The Adventures of Dollie (1908) esitettiin ilman ääniraitaa.