Four Sons

NELJÄ VELJESTÄ

Neljä poikaa


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

”Olipa kerran pieni ja idyllinen baijerilaiskaupunki, jossa asui iäkäs äiti neljän kunnollisen poikansa kanssa. Mikään ei horjuttanut heidän elämänsä auvoa kaupungissa, jossa kaikki olivat ystäviä keskenään. Kunnes eräänä päivänä syttyi sota…”

Näin sadunomaisilla sanoilla voisi hyvinkin alkaa John Fordin vuonna 1928 ohjaama Neljä veljestä, tarina maailmansotaan tempaistuista nuorukaisista ja heidän äidistään. Fordin menestyneimpiin mykkäelokuviin lukeutuva Neljä veljestä koostuu ohjaajansa elokuvien peruselementeistä – koti, perhe, äidin rakkaus – mutta toteutukseltaan se on kaikkea muuta kuin mitä amerikkalaisen elokuvan suuriin nimiin lukeutuneelta Fordilta on totuttu näkemään. Lopputulos tuntuu jakavan yleisön selkeästi kahteen leiriin, toisten mielestä kyseessä on jopa unohdettu mestariteos, kun taas toiset pitävät Neljää veljestä vain erikoisesti toteutettuna peruselokuvana. Itse lukeudun jälkimmäiseen ryhmään.

Four Sons                  Four Sons

Saksalaisen F. W. Murnaun saapuessa Foxille tekemään Auringonnousua (1927), studiopäällikkö William Fox halusi kaikkien yhtiössä työskennelleiden elokuvantekijöiden ottavan mallia Murnaun työskentelytavoista. Selkeimmin vaikutteita on nähtävissä Frank Borzagen elokuvissa, joista varsinkin Kadun enkeli (1928) on saksalaistyylinen alusta loppuun. Myös Ford lukeutui Murnaun ihailijoihin, ja Ford saikin tältä valtavasti neuvoja kamera-ajojen, kuvasommitelmien ja kaiken muun elokuvantekoon liittyvän suhteen. Fordin viimeisistä mykkäelokuvista Sydämeni äiti (1927), Neljä veljestä sekä Hangman’s House (1928) vaalivat kaikkein selkeimmin saksalaismestarin oppeja.

George Schneidermanin ja Charles G. Clarken kuvaama Neljä veljestä alkaa Fordille epätyypillisellä kamera-ajolla, jonka mykkäelokuvia nähnyt katsoja osaa yhdistää suoraan Murnaun Viimeiseen mieheen (1924). Eivätkä yhtäläisyydet saksalaisohjaajan teoksiin jää suinkaan tähän kohtaukseen, vaan niitä löytyy ympäri elokuvaa. Lavasteissakin liikuttiin Murnaun jalanjäljissä, sillä baijerilaiskylä, suolla tapahtuva sotakohtaus sekä New York ovat kaikki Auringonnoususta tuttuja lavasteita. En sano, että lainaaminen olisi lähtökohtaisesti huono asia, mutta Neljän veljeksen kohdalla Ford on mennyt mielestäni liiallisuuksiin ja kadottanut tässä elokuvassa sen persoonallisen otteen, joka on nähtävissä hänen muissa mykkäelokuvissaan. Sen lisäksi tästä elokuvasta puuttuu se eleganssi, joka nosti Murnaun muiden yläpuolelle.

Four Sons                  Four Sons

Tarinankertojana Ford on sentään oma itsensä. Hän piti Neljää veljestä ensimmäisenä todella hyvänä tarinana, jonka hän oli filmannut. Vaikka meno onkin paikka paikoin varsin sentimentaalista ja sokerilla kuorrutettua, on kokonaisuus silti toimiva ja huolellisesti toteutettu. Erityisen onnistuneesti Ford käsittelee dramaattisia kohtauksia: kun postinkantaja tuo ilmoituksen rintamalla kaatuneista pojista, kun veljekset kohtaavat öisellä suolla, surun täyttämät syntymäpäiväjuhlat, nuorimman pojan lähtö sotaan. Fordilainen huumori, jota on mukana yllättävän vähän, on niin ikään hyvällä maulla toteutettu. Saksalaisupseerin verenhimoisuus ja julmuus ovat sen sijaan turhan alleviivattuja, mutta vastaavia näkee muissakin aikansa sotaelokuvissa.

Elokuvan keskipiste on iäkäs rouva Bernle, varsin tyypillinen fordilainen perheenäiti, joka säteilee inhimillisyyttä joka solullaan ja jota kaikki rakastavat. Rouva Bernleä esittävä Margaret Mann on roolissaan vähäeleinen ja hienostunut ja siksipä hänen hahmonsa sympaattisuus ja arvokkuus välittyy katsojalle hienosti. Toinen keskeinen henkilö on Yhdysvaltoihin muuttava ja siellä onnen löytävä Joseph Bernle, hänen poikansa. James Hallin tulkinnasta on vaikeaa löytää sen enempää kehuttavaa kuin kritisoitavaakaan, niin särmättömäksi hänen hahmonsa on rakennettu. Sivuosissa nähdään monien tuttujen Hollywood-kasvojen lisäksi myös suomalainen Carl von Haartman, joka toimi Hollywoodissa tuohon aikaan sotilaallisena neuvonantajana.

FOUR SONS, 1928 Yhdysvallat

Tuotanto: Fox Film Corporation Ohjaus: John Ford Käsikirjoitus: Philip Klein, Herman Bing (I. A. R. Wylien tarinasta) Kuvaus: George Schneiderman, Charles G. Clarke Leikkaus: Margaret Glancey Musiikki: Carli Elinor, Erno Rapee Puvustus: Kathleen Kay Välitekstit: Katherine Hilliker, H. H. Caldwell
Näyttelijät: Margaret Mann (rouva Bernle), James Hall (Joseph “Dutch” Bernle), Charles Morton (Johann Bernle), Francis X. Bushman Jr. (Franz Bernle), George Meeker (Andreas Bernle), June Collyer (Annabelle), Earle Foxe (majuri von Stomm), Albert Gran (postinkantaja), Hughie Mack (majatalon pitäjä), Frank Reicher (koulun rehtori), Carl von Haartman (saksalaisupseeri)



© 5.8.2011 Kari Glödstaf