RAKASTAKAA TOISIANNE
Tanskalaisen Carl Th. Dreyerin tie vei kahden kotimaassa ohjatun elokuvan (Presidentti, Lehtiä paholaisen kirjasta) jälkeen Ruotsiin, jossa tehdyn Papinlesken jälkeen matka jatkui Primusfilm-yhtiön kutsumana Berliiniin. Saksassa Dreyer valitsi filmattavakseen tanskalaisen Aage Madelungin romaanin Venäjän vallankumousvuodesta 1905. Avukseen Dreyer sai suuren joukon Venäjältä tuolloin paenneita emigrantteja ja kenties juuri he ovat edesauttaneet elokuvan vahvan tunnelman ja todenmukaisuuden luomisessa. Tästä huolimatta Dreyerin neljäs elokuva, vuonna 1921 valmistunut Rakastakaa toisianne, ei pysty haastamaan hänen parhaita töitään, vaan jää kuivahkoksi vallankumousdraamaksi.
Rakastakaa toisianne alkaa 1800-luvun lopun venäläiskylästä. Sen päähenkilö on nuori juutalaistyttö Hanne-Liebe, joka viettää mieluiten päivänsä leikkimällä kristityn venäläisen kauppiaan pojan Fedjan kanssa. Fedjan isä ei kuitenkaan hyväksy heidän ystävyyttään, sillä hän pitää juutalaisia vähempiarvoisempina kuin kristittyjä. Vuosien mittaan uskonnolliset erimielisyydet alkavat nostaa päätään ja Hanne-Lieben ja Fedjan tiet eroavat. He tapaavat vielä myöhemmin, mutta huomattavasti synkemmissä merkeissä.
Rakastakaa toisianne on ulkoisilta avuiltaan vaikuttava elokuva, ja sitä onkin usein pidetty uskottavampana aikakautensa kuvauksena kuin kuuluisampia, muutamaa vuotta myöhemmin valmistuneita neuvostoliittolaisia näkemyksiä. Dreyer, joka tämän elokuvan myötä astui ulos luostareista ja pappiloista, loi pikkutarkan ja vaikuttavan uutisnäkymän tsaarinajan Venäjältä, sen vaatimattomista kodeista, kaduista ja toreista. Papinleskestä poiketen Dreyer pysyttelee suurimmalta osin lavasteiden suojissa, joten tällä kertaa ei luonto pääse elävöittämään kerrontaa kuin aivan muutamassa kohdassa. Se on virhe, sillä näin Dreyer olisi voinut värittää tarinaa ja tuoda tapahtumiin vaihtelua ja erityisen harmillista se on siksi, että nuo muutamat luontokohtaukset ovat varsin kauniita ja kaikin puolin onnistuneita.
Dreyer-tutkija Jean Sémoluén mielestä yksi elokuvan suurimmista heikkouksista on sen roolihahmojen karkea jako hyviin ja pahoihin. Itseäni niissä häiritsee sitäkin enemmän hahmojen sieluttomuus. Vaikka vallankumouksen myrskyt tarinan hahmoja riepottelevatkin, eivät heidän kohtalonsa tunnu kovinkaan kiinnostavilta. Toisena heikkoutena pidän kerronnan tempoa, joka ei missään vaiheessa muutu puoleen eikä toiseen. Tapahtumat etenevät liian pitkään liian rauhallisesti ja kun varsinainen toiminta alkaa, ei se vaikuttavasta toteutuksestaan huolimatta enää innosta. Väistämättä esille nousee kysymys, onko Dreyerin valinta vallankumouksellisen hurmoksen poisjättämisestä oikea, sillä sitähän tällaiset elokuvat tuntuvat poikkeuksetta tarvitsevan ja sitähän olemme näissä elokuvissa myös saaneet.
Dreyer käytti elokuvassa mahdollisimman paljon amatöörinäyttelijöitä, mutta keskeisissä osissa nähdään silti ammattilaisia niin teatterin kuin elokuvankin maailmasta. Fedjaa esittävä Richard Boleslawski oli teatterinäyttelijä, joka esiintyi elokuvissa harvemmin, mutta teki huomattavan uran ohjaajana Hollywoodissa 1930-luvulla. Vladimir Gajdarovin ansioluettelo on näyttelemisen suhteen vaikuttavampi, siihen kuuluu mm. miespääosa F. W. Murnaun elokuvassa Palava pelto (1922). Kansankiihottaja Klimovia näyttelevä Johannes Meyer muistetaan varmasti parhaiten Dreyerin mestariteoksesta Kunnioita vaimoasi (1925).
Rakastakaa toisianne on elokuva, josta haluaisi pitää paljon enemmän kuin mitä se ansaitsee. Suvaitsemattomuuden ajaton ja universaali teema, dreyermäisen tarkka toteutus ja uskottava aikakausikuvaus olisivat monessa tapauksessa takuuvarmat menestyksen avaimet, mutta ei tällä kertaa. Liian verkkaisesti etenevä tarina ja sen sieluttomat henkilöt muodostavat kokonaisuuden, joka Papinlesken yksinkertaisen tyylikkyyden rinnalla tuntuu möhkäleeltä, jota ei saa liikkumaan vaikka kuinka haluaisi. Keskiverto teos, joka Dreyerin elokuvana tuntuu pettymykseltä.
Tuotanto: Primusfilm
Ohjaus: Carl Th. Dreyer
Käsikirjoitus: Carl Th. Dreyer (Aage Madelungin romaanista)
Kuvaus: Friedrich Weinmann
Lavastus: Jens G. Lind
Puvustus: Willi Ernst, Leopold Verch
Näyttelijät: Polina Piekowska (Hanne-Liebe), Vladimir Gajdarov (Jakov Segal, hänen veljensä), Adele Reuter-Eichberg (rouva Segal, Hannen-Lieben äiti), Richard Boleslawski (Fedja), J. N. Douvan-Tarzow (hänen isänsä), Torleif Reiss (Sasha Krasnov), Johannes Meyer (Klimov alias Rylovits alias isä Roman)