Suomalaissyntyisen Mauritz Stillerin ura elokuvien maailmassa oli ajallisesti lyhyt, ainoastaan 16 vuoden mittainen alkaen vuodesta 1912 ja päättyen ohjaajan varhaiseen kuolemaan vuonna 1928. Koska työtahti oli tuohon aikaan hyvin erilainen kuin nykyään, ehti Stiller kaikesta huolimatta ohjata lähes 50 elokuvaa. Tutkijoiden ja harrastajien harmiksi hänen elokuvistaan on säilynyt vain kourallinen, yleisesti arvioituna Stillerin ohjauksista on tuhoutunut jopa 80 prosenttia. Kokonaisvaltaisesti ruotsalaisen mykkäelokuvan tuho on ollut 55 prosentin luokkaa.
Tämän vuosituhannen tärkeimpinä elokuvalöytöinä pidetään Argentiinan elokuva-arkiston löytöjä vuonna 2008 (mm. Metropolis ja The Aryan) sekä Uuden-Seelannin merkittävää elokuvakokoelmaa, josta on ehditty työstää jo laadukas dvd-julkaisukin (Lost and Found: American Treasures from the New Zealand Film Archive, 2013). Harvemmin sen sijaan nostetaan esiin Puolasta vuonna 2009 löytyneitä elokuvia, vaikka osa niistäkin on saanut jo julkaisunsa (Baskervillen koira, 1929). Löydettyjen elokuvien joukkoon kuuluu myös Stillerin varhainen ohjaustyö Gränsfolken, joka on toistaiseksi ollut tavoitettavissa vain ulkomaisilta elokuvafestivaaleilta. Nyt Gränsfolken nähdään myös Suomessa, syyskuun alussa järjestettävillä Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla.
Émile Zolan romaaniin La débâcle (ilm. 1892, suom. samana vuonna nimellä Sota) perustuva Gränsfolken kertoo Ivanista (Egil Eide) ja Gregorista (Richard Lund), veljeksistä, jotka molemmat rakastavat samaa naista, toisessa valtiossa asuvaa Katjuschaa (Edith Erastoff). Katjuschan ja Gregorin liitto särkee paitsi veljesten välit, rikkoo myös Gregorin välit isäänsä – tämä ei näet hyväksy nuorten liittoa, koska heidän maansa ovat aina olleet vihollisia keskenään. Sota syttyykin pian ja ennen pitkää veljekset kohtaavat toisensa rintamalla.
Gränsfolkenin elokuvallisen arvon määrittäminen on vaikeaa. Stiller oli vasta omaa tyyliään etsivä aloittelija, jolla ei ollut kovinkaan montaa nimikettä ohjattuna. Etenkin alkupuolen kohtauksissa on nähtävissä haparointia ja verkkaisesti kulkeva tarina lähteekin käyntiin oikeastaan vasta viimeisellä kolmanneksella, sodan sytyttyä, jolloin sekä ihmiskohtaloihin tulee eloa ja koko tarina herää henkiin. Muutamat otokset rintamalta todistavat Stillerillä olleen jo varhaisessa vaiheessa taitoa komeisiin kuvasommitelmiin ja vaikka veljesten kohtalo onkin hyvissä ajoin selvillä, onnistuu ohjaaja luomaan ratkaisun hetkiin sopivasti intensiteettiä.
Historiallinen painoarvo on sen sijaan suuri. Stillerin – kuten myös samoihin aikoihin uransa aloittaneen Victor Sjöströmin – kehityksen seuraaminen on ollut aina vaikeaa, joten jokaisen pienenkin palapelin palan yhyttäminen on tärkeää. Eikä pelkästään näiden kahden taiturin osalta, vaan koko maailman elokuvallisen historian vuoksi: ilman Gränsfolkenin kaltaisia löytöjä emme saisi koskaan tietää eri maiden tyyleistä ja identiteeteistä, varhaisista tekijöistä ja tähdistä.
Richard Lund ja Edith Erastoff ovat elokuvan keskiössä, eikä heidän työskentelyssään ole juuri moitittavaa. Egil Eide on niin ikään onnistunut valinta mustasukkaisen Ivanin rooliin. Muista näyttelijöistä ei ole pienten roolien vuoksi juuri kerrottavaa, mainittakoon kuitenkin, että Stillerin ja Erastoffin lisäksi työryhmässä työskenteli myös kolmaskin suomalainen, veljesten äitiä esittävä Jenny Tschernichin-Larsson. Helsinkiläissyntyinen Tschernischin-Larsson teki parinkymmenen vuoden mittaisen elokuvauransa aikana viitisenkymmentä elokuvaa, toistaen usein samanlaisia iäkkään naisen rooleja.
Gränsfolken oli yksi tuotantoyhtiönsä suurimmista kansainvälisistä menestyksistä. Kopioita myytiin ympäri maailmaa aina Japania, Uutta-Seelantia, Etelä-Afrikkaa ja Yhdysvaltoja myöten. Gränsfolken kiellettiin Suomessa marraskuussa 1914, jonka jälkeen sitä ei ole maassamme tiettävästi esitetty.
Tuotanto: Svenska Biografteatern
Ohjaus: Mauritz Stiller
Käsikirjoitus: Peter Lykke-Seest (Émile Zolan romaanista)
Kuvaus: Hugo Edlund, Julius Jaenzon
Näyttelijät: Richard Lund (Gregori), Egil Eide (Ivan), Lilly Jacobson (heidän siskonsa), John Ekman (Alexei Potowski, heidän isänsä), Jenny Tschernichin-Larsson (heidän äitinsä), Edith Erastoff (Katjuscha), Carl Borin (Sumi, hänen isänsä), Stina Berg (hänen äitinsä), Nils Elffors (Sumin renki)