HALKA
Puolalaisen mykkäelokuvan kasvojenkohotus on ollut nopeaa ja tehokasta. Kun elokuvien saatavuus oli vielä 2010-luvun puolessa välissä vaatimatonta, on alle kymmenen vuoden aikana tapahtunut täydellinen muodonmuutos. Tätä nykyä maan elokuvateollisuuden ensimmäiset vuosikymmenet tunnetaan muistakin kuin Pola Negrin draamoista, kiitos ahkerasti julkaisujaan maailmalle laittavan Filmoteka Narodowan. Heidän kokoelmistaan on myös Stanislaw Moniuszkon vuonna 1858 säveltämän oopperan pohjalta valmistunut Halka, kertomus maalaistytön ja ylhäisöpojan lyhyestä suhteesta.
Elokuva on juoneltaan hyvin tavanomainen. Sen päähenkilö on iäkkään myllärin orpo ottotytär Halka (Zorika Szymanska), jonka isäpuoli toivoo hänen ottavan miehekseen väkivahvan ja hyvätahtoisen Jontekin (Wlodzimierz Czerski). Halkalla ei ole kuitenkaan kiirettä naimisiin, ennen kuin hän sattuu tapaamaan karismaattisen ja muutenkin tyylikkään kartanonomistajan pojan Januszin (Harry Cort). Janusz saa nuoren naisen pyörälle päästään, mutta Halkan onnettomuudeksi hän ei suinkaan ole niin kiltti ja viaton kuin antaa olettaa.
Konstanty Meglicki on jäänyt ainakin täällä meillä varsin tuntemattomaksi elokuvantekijäksi, eikä Internet Movie Databasekaan anna hänelle kuin neljä ohjattua nimikettä. Tämä on varsin erikoista, sillä nyt nähdyn perusteella kyseessä on ollut aivan kelpo tekijä, joka hallitsee elokuvakerronnan alkeet vaivatta. Meglickin otteissa ei ole nähtävissä jälkeäkään siitä hapuilusta, joka on tyypillistä uraansa aloitteleville ohjaajille, vaan tarina kulkee mutkattomasti ja onpa mukaan päätynyt muutamia varsin tyylikkäitä kuvakulmiakin. Meglicki näyttelee tarinassa vanhaa mylläriä ja hänen tuleva vaimonsa tämän ottotytärtä.
Halka valmistui vuonna 1929 ja sai ensi-iltansa seuraavan vuoden tammikuussa. Maailma oli kuitenkin jo polvillaan äänielokuvan edessä, joten Halka epäonnistui lippuluukuilla pahoin ja kriitikotkin suomivat sitä vahvoin sanankääntein – erityisen ankarasti arvosteltiin kuvan ja alkuperäisen oopperamusiikin kömpelöä yhdistämistä. Tämän seurauksena elokuva vedettiin pois levityksestä ja palautettiin takaisin kaksi vuotta myöhemmin uudelleen leikattuna ja äänellä varustettuna. Kovin kaksisesti ei tämäkään versio menestynyt, joten puolalaiset joutuivat odottamaan vielä viisi vuotta enne definitiivisen elokuvaversion valmistumista. Sen ohjasi Juliusz Gardan.
Halkan ensimmäinen filmatisointi vuodelta 1913 on kadonnut, eikä tällekään ollut käydä hyvin. Elokuva katosi toisen maailmansodan aikana, eikä Puolan elokuva-arkistolla ollut alkuperäisestä mykkäversiosta tallella kuin fragmentteja viimeisestä kelasta, joten nyt markkinoilla oleva versio täytyi koostaa pitkälti vuoden 1932 version pohjalta. Lopputulos on mielestäni varsin onnistunut ja vaikka Halka ei mikään unohtumaton klassikko olekaan, on se silti mielenkiintoinen palanen puolalaisen elokuvan historiaa.
Tuotanto: Wir-Film
Ohjaus: Konstanty Meglicki
Käsikirjoitus: Jerzy Braun (Stanislaw Moniuszkon oopperan ja Wlodzmierz Wolskin libreton pohjalta)
Kuvaus: Hans Androschin
Lavastus: Stefan Norris
Näyttelijät: Zorika Szymanska (Halka), Harry Cort (Janusz), Helena Zahorska (hänen äitinsä), Wlodzimierz Czerski (Jontek), Konsanty Meglicki (iäkäs mylläri), Zofia Lindofówna (Zosia)
Kesto: 89 min.
Ensi-ilta: 2.1.1930 (mykkäversio), 1932 (ääniversio) / ---