KUN ISÄLLÄ ON HAMMASSÄRKY
”Pienen luupalan tähden huonolla tuulella…”
Liekö suomalaisten elokuvantekijöiden varat olleet vähissä jo 1920-luvulla, vai mistä johtuu ettei kotimaiseen elokuvaan ole oikein koskaan juurtunut lyhytkomedioiden aluetta, joka kukoisti monessa muussa elokuvamaassa? Pidettiinkö niitä turhana rahan- ja ajanhukkana, vai eikö niille löytynyt riittävästi tilaa ohjelmistossa? Oliko pitkä elokuva sittenkin jonkinlainen ”tekijyyden merkki”, jolla osoitettiin elokuvakielen hallinta suuren maailman tyyliin? Olipa syy mikä tahansa, niin ainakin yksi kansainväliset mitat täyttävä lyhytelokuva mykkäkaudelta löytyy, nimittäin Erkki Karun vuonna 1922 ohjaama, mutta vasta seuraavan vuoden lopulla ohjelmistoon laskettu Kun isällä on hammassärky.
Joskus pilkka osuu omaan nilkkaan, sen huomaa yrmy perheenisä, joka moittii ensin korttipelikaveriaan huonosta hampaiden hoidosta tämän valittaessa hammassärkyä. Kun isä saapuu kotiin ja huomaa vaimollaan saman vaivan, ei sympatiaa heru tällekään. Mutta ruokailun ja päiväunien jälkeen alkaa isänkin suupieli nykiä hammassäryn seurauksena.
Erkki Karun elokuvia pidetään Nummisuutareita (1923) lukuun ottamatta hieman kuivakkaina ja turhankin totisina, mutta kaikki Karun elokuvia nähneet tietävät, ettei tämä ole kuitenkaan koko totuus. Kyllä hänen teoksissaan huumoriakin piisasi ja komediatkin luonnistuivat vaivattomasti, kuten Hammassärky hyvin osoittaa. Kyseessä on nimittäin hulvaton teos, ammattitaidolla tehty tiivis ja idearikas kokonaisuus, jossa yksinkertaisesta ja tutusta aiheesta on saatu runsaasti hupia irti. Yksittäisistä vitseistä hauskimpia ovat isän kauhufantasiat ja kassakaappiin sijoitetun pirtupullon sisällön nauttiminen, sikarin tarjoaminen lääkkeeksi on puolestaan kiinnostava viittaus menneen ajan tapoihin.
Elokuvassa on vain muutama keskeinen hahmo, joista tärkeimpänä Aku Käyhkön upeasti esittämä isä. Pitkän päivätyön kotimaisen elokuvan kentällä tehnyt Käyhkö irrottelee sydämensä kyllyydestä kivun ja kärsimyksen kuiluun pudonneen, kuolemaa odottavan isän roolissa. Seinille kiipeillessään ja tuskantanssiaan esittäessään katsojaa sekä naurattaa että kauhistuttaa: toivottavasti vastaavaa ei satu omalle kohdalle. Muiden näyttelijöiden tehtäväksi jää Käyhkön tukeminen ja siinä he onnistuvat kiitettävästi.
Kun isällä on hammassärky sai kriitikoilta varsin hyvän vastaanoton, mutta sen menestys jäi silti vaatimattomaksi. Elokuvan arvo alkoi nousta vasta vuosikymmeniä myöhemmin ja tänä päivänä Karun lyhytelokuva herättää ansaittua arvostusta missä sitä näytetäänkin. Näin jälkikäteen ajateltuna Karun debyyttivuosi näytelmäelokuvien saralla ei olisi voinut olla vakuuttavampi: tämän ja Nummisuutareiden lisäksi hän ohjasi vielä Koskenlaskijan morsiamen. Kuinka moni muu suomalaisohjaaja on avannut pelin yhtä tyylikkäästi?
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Ohjaus: Erkki Karu
Käsikirjoitus: Artturi Järviluoma (salanimellä Köpi)
Kuvaus: Kurt Jäger
Lavastus: Carl Fager
Leikkaus: Erkki Karu
Näyttelijät: Aku Käyhkö (isä), Naimi Kari (äiti), Martti Tuukka (hammassärkyä poteva pelikaveri, Eino Jurkka, Toivo Louko (muut korttipelikaverit), Emmi Jurkka (palvelija), Armas Fredman (hammaslääkärin potilas), hammaslääkärin ja perheen pojan esittäjiä ei ole tunnistettu
Lähdemateriaali ja kuvat: KAVI (Suomi-Filmin klassikot -vhs)