Raymond Griffithiä ei lasketa suurimpien mykkäkoomikoiden joukkoon, mutta tilanne voisi hyvinkin olla toinen, jos hänen elokuviensa hävikki ei olisi niin suuri ja jäljellä olevien saatavuus olisi parempi. 1920-luvulla suositun koomikon teoksista kun ei ole enää kuin murto-osa jäljellä ja niistäkin harvoista vain muutama yleisessä jakelussa. Näistä tunnetuin on vuonna 1926 valmistunut Rahat tai henki!, Buster Keatonin Kenraalin kaltainen sisällissotaseikkailu, jossa riittää vauhtia, toimintaa ja jännittäviä juonenkäänteitä alusta loppuun asti.
Elokuva alkaa kesäkuusta 1864. Etelävaltiot on jälleen kerran peitonnut pohjoisen joukot ja jälkimmäinen horjuu tappion partaalla. Rahat ovat lopussa, eivätkä eurooppalaiset anna enää lainaa. Niinpä presidentti Lincolnin ei auta kuin kääntyä rikkaan kaivosmiljonäärin, Silas Woodstockin, puoleen ja pyytää tältä avustusta sotatoimia varten. Kapteeni Edward Logan saa tehtäväkseen noutaa kultalähetys Washingtoniin.
Kovin paljon paremmin ei mene etelälläkään, sillä rahahuolet vaivaavat heitäkin. Silas Woodstockin kaivos on heidänkin kiikarissaan, mutta kaivoksen ryöstäminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Niinpä kenraali Lee velvoittaakin parhaan mahdollisen miehen tehtävään. Se osoittautuu ennakoitua vaikeammaksi, sillä hyökkäilevät intiaanit, pohjoisen teloituspartiot ja Silas Woodstockin tyttäret osoittavat kaikki kiinnostuksensa salaista agenttia kohtaan.
Koska Keatonin Kenraali on Griffithin komediaa lähin vertailukelpoinen elokuva, on kenties parasta pohtia, kuinka nämä kaksi teosta eroavat toisistaan. Ensimmäinen huomio kiinnittyy hahmoihin: Keatonin veturinkuljettaja Johnny oli sympaattinen, satunnaisesti koheltava, mutta ehdottoman rehti suurisydäminen etelävaltioiden mies, kun taas Griffithin vakoilija on kekseliäs ja itsevarma herrasmies, joka tekee mitä tahtoo. Griffithin hahmossa ei ole samanlaista aatteen paloa kuin Keatonin vastaavassa, vaan pikemminkin hänestä tulee mieleen opportunisti, joka voisi tarvittaessa kaapata kulta-aarteen vaikka itselleen. Toinen huomio koskee toimintaa, joka Keatonilla rakentuu kokonaisuuden ehdoilla, kun taas Griffithin elokuva kuljettaa tarinaa toimintajaksojen kautta.
Kolmas ja omasta mielestäni ratkaisevin ero on teosten historiallinen paikkansapitävyys. Kenraalin pohjana oli tosikertomus rintamalta, kun taas Rahat tai henki! koostuu todellisten hahmojen mukana olosta huolimatta fiktiivisistä tapahtumista. Niinpä siitä puuttuu se historiallisuuden tunne, joka ympäröi Keatonin mestariteosta joka puolelta. Kenraalia katsoessa voi melkein kuulla tykkien jylinän ja kaatuvien miesten huudot, kun taas Griffithin komediasta ei tällaista tuntua välity. Siitä huolimatta molemmat teokset ovat loisteliaita.
Raymond Griffith vakoilijana ja Montagu Love kapteeni Loganina ovat erinomainen vastapari toisilleen. Lukuisissa komedioissa esiintynyt Mack Swain hauskuttaa omaan vakuuttavaan tyylinsä kaivoksenomistaja Woodstockin roolissa, kun taas hänen tyttäriään esittävät Marian Nixon (alk. Maria Nissinen) ja Virginia Lee Corbin joutuvat tyytymään pienempään esilläoloaikaan. Lähes 150 elokuvassa uransa aikana esiintyneen Noble Johnsonin tulkinta pelihimon pauloihin joutuvasta Istuvasta Härästä on hauska, vaikka ei suurta päällikköä mairittelekaan.
Rahat tai henki! on viihdyttävä elokuva ja sille soisikin huomattavasti enemmän huomiota kuin mitä se tänä päivänä saa osakseen. Parempaa julkaisua odotellessa kannattaa kääntyä Grapevinevideon puoleen, sillä heidän painoksensa on aivan kelvollinen. Hankkimisen arvoinen elokuva, kuten muutkin Raymond Griffithin saatavilla olevat teokset.
Tuotanto: Famous Players-Lasky
Ohjaus: Clarence Badger
Käsikirjoitus: Monty Brice, Lloyd Corrigan (Reginald Morrisin tarinasta)
Kuvaus: H. Kinley Martin
Näyttelijät: Raymond Griffith (Etelävaltioiden vakoilija Jack), Mack Swain (Silas Woodstock), Montagu Love (kapteeni Edward Logan), Marian Nixon (Mae Woodstock), Virginia Lee Corbin (Alice Woodstock), Noble Johnson (Istuva Härkä), George Billings (Abraham Lincoln), Charles K. French (Brigham Young)