ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Abaccion suurherttua Don Ramon XXII on taloudellisessa pinteessä. Mikäli mies ei maksa velkojaan kolmen päivän kuluessa, hänen hallussaan oleva piskuinen saari siirtyy velkojien haltuun. Apua tarjoavat niin maakaupoista kiinnostunut muukalainen kuin Venäjän prinsessa Olgakin, jonka kanssa solmittu avioliitto toisi välittömästi ratkaisun talousongelmiin. Monenlaista ehtii tapahtua, ennen kuin kolmen päivän määräaika on ummessa.

Mitä yhteistä on Carl Th. Dreyerin Papinleskellä (1920), Alfred Hitchcockin Farmarin naimakaupoilla (1928), F. W. Murnaun Suurherttuan raha-asioilla (1924) ja D. W. Griffithin elokuvalla Sirkusilmaa (1925)? Ne kaikki ovat täysin erilaisista elokuvista muistettujen mestareiden harvoja yrityksiä mykän komedian saralla. Näistä ainoastaan Papinleski on ohjaajansa yleisellä tasolla oleva teos muiden ollessa enemmän tai vähemmän välitöitä ja helposti unohdettavia tapauksia.

Suurherttuan raha-asiat valmistui samana vuonna kuin Viimeinen mies, yhdellä välitekstillä kerrottu ajaton kuvaus iäkkäästä ja nöyryytetystä ovimiehestä. Tyylillisesti nämä teokset ovat kuitenkin kaukana toisistaan. Siinä missä Viimeinen mies on loisteliaasti toteutettu, kaikki elokuvalliset keksinnöt ja uutuudet katsojan ihasteltavaksi levittävä aarrearkku, on Suurherttuan raha-asiat perinteiseen kuvien ja leikkauksen tehoon nojaava keskinkertaisuus. Kroatiassa kuvatut merimaisemat ovat kyllä komeita ja muutamat fantastisen hienot otokset antavat viitteitä Murnaun tyylistä, mutta kun juoni on käsittämätöntä sekamelskaa ja hahmot Alfred Abelin esittämää mestariväärentäjää lukuun ottamatta värittömiä, ei tästä jää juuri mitään käteen. Myös odottamani huumori jäi tavanomaista vaisummaksi.

Nimekkäällä työryhmällä työstetty Suurherttuan raha-asiat on samanlainen yllättävä mahalasku kuin mitä Die Augen der Mumie Ma (1918) oli aikoinaan Ernst Lubitschille: hienot mahdollisuudet eivät toteudu millään osa-alueella. Jotain kiinnostavaa tästäkin on silti jälkipolville jäänyt, sillä se on harvoja yleisessä jakelussa olevia elokuvia, jossa Nosferatun (1922) vampyyri Orlokina muistettu Max Schreck esiintyy. Schreckin esilläoloaika jää tosin lyhyeksi, mutta parempi sekin on kuin ei mitään.

DIE FINANZEN DES GROßHERZOGS, 1924 Saksa

Tuotanto: Ufa Ohjaus: F. W. Murnau Käsikirjoitus: Thea von Harbou (Frank Hellerin romaanista) Kuvaus: Karl Freund, Franz Planer Lavastus: Rochus Gliese, Erich Czerwonski
Näyttelijät: Harry Liedtke (Don Ramon XXII, Abaccion suurherttua), Mady Christians (prinsessa Olga), Robert Scholtz (hänen veljensä), Alfred Abel (Philipp Collins), Adolphe Engers (Don Esteban Paqueno), Hermann Vallentin (hra Bekker), Guido Herzfeld (Markowitz), Ilka Grüning (Augustine)