ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

"Elokuva on antanut maailmalle tasan yhden todellisen taiteilijan: Greta Garbon – ellei sitä helvetin hiirtä oteta mukaan."

Näin kuvasi elokuvayhtiönsä kirkkainta tähteä M-G-M:n ylin johtaja Louis B. Mayer - hiirellä hän tarkoitti Chaplinia. Väite on luonnollisesti hivenen liioiteltu, mutta osoittaa kuitenkin hyvin, millainen hahmo Greta Garbo oli. Ei ollut olemassa niin heikkoa käsikirjoitusta tai niin heikkoa elokuvaa, jota jo pelkkä Garbon läsnäolo ei olisi herättänyt henkiin. Garboa ei valkokankaalla syrjäyttänyt kukaan ja ellei kyseessä ollut todella vahva näyttelijäpersoona, puhalsi Garbo tämän valkokankaalta kuin höyhenen.

Ensimmäisessä amerikkalaisessa elokuvassaan Pyörremyrsky (1926) Garbo ei vielä loistanut, mutta toinen elokuva, samana vuonna valmistunut Viettelijätär (1926) herätti jo suurta mielenkiintoa. Lopulliseksi läpimurroksi osoittautui vuonna 1927 ensi-iltansa saanut Himo. Elokuva on kolmiodraama, jossa kahden ikuista ystävyyttä vannoneen nuorukaisen, Leon (John Gilbert) ja Ulrichin (Lars Hanson) elämään luikertelee käärme kauniin Felicitasin (Garbo) muodossa. Naimisissa oleva kaunotar hurmaa ensin Leon, joka joutuu suhteen paljastuessa kaksintaisteluun naisen aviomiehen kanssa ja surmaa tämän. Koska Leo on tapauksen sattuessa armeijan leivissä, lähettää oikeus hänet viideksi vuodeksi Afrikkaan suorittamaan palvelustaan. Kotiin palatessaan Leoa odottaa järkytys, kun hänen poissa ollessaan Ulrich onkin mennyt naimisiin Felicitasin kanssa.

Kevyttä komiikkaa, ylitsepursuavaa romantiikkaa, näyttävyyttä ja loistoa – sitä kaikkea on Garbon kuuluisin mykkäelokuva. Mutta se on myös juonittelua ja valheita, sillä Felicitas ei suinkaan päästä Leoa otteestaan, vaan piinaa tätä loputtomiin. Asioiden todellisista taustoista tietämätön Ulrich ei voi kuin hämmästellä Leon välinpitämätöntä ja välttelevää suhtautumista häneen ja hänen vaimoonsa. Viimein asia kuitenkin selviää ja lopullisessa välienselvittelyssä ovat vastakkain ikuinen ystävyys ja rakkaus. Loppuratkaisu on Garbon elokuville tyypillinen, mutta silti aina yhtä yllättävä.

Elokuva pohjautuu Hermann Sudermannin novelliin, josta käsikirjoituksen on työstänyt Benjamin Glazer, mies monen rakkauselokuvan takana. Vaikka tarina onkin suoraviivainen kolmiodraama, lataa Glazer siihen niin paljon tunnetta, että ensimmäistä kertaa M-G-M:n riveissä työskennellyttä ohjaaja Clarence Brownia taitamattomammissa käsissä kokonaisuus lipeäisi helposti siirappisuuden puolelle. Hieman ennen loppua näin pääseekin tapahtumaan, mutta onneksi siinä määrin, ettei elokuvan teho kärsi moisesta huolimattomuudesta.

Rakkauselokuvien taianomaisista hetkistä puhuttaessa ei voi sivuuttaa Leon ja Felicitasin ensimmäistä kahdenkeskistä kohtausta öisessä puutarhassa. Tosielämän rakastavaiset Garbo ja Gilbert luovat ennestäänkin romanttiseen kohtaukseen niin paljon herkkyyttä, aitoutta ja puhdasta rakkautta, että vastaavanlaista kohtausta on mahdotonta lähteä rakentamaan keinotekoisesti. Kohtaus lukeutuu täydellisimpiin valkokankaalla koskaan koettuihin täyttyvän rakkauden tuokioihin.

Garbon ja Gilbertin lisäksi vahvan roolisuorituksen tarjoaa George Fawcett pastori Vossin roolissa. Varsinkin kohtaus, jossa asioiden todellisen tolan tietävä pastori saarnaa kirkossa vertauskuvallisesti Jumalan käskyjen rikkomisen seurauksista on täynnä aitoutta ja tunnetta. Näyttelijäkaarti on muutenkin kaikin puolin vahva, ainoastaan Hanson näyttelee monet kohtaukset häiritsevän teatraalisesti.

Garbon ja Gilbertin romanssi oli Hollywoodin kuuma puheenaihe eikä M-G-M halunnut jättää tätä valttikorttia käyttämättä elokuvan mainostamisessa. Se tepsi, sillä Himo oli suuri menestys niin yleisön kuin kriitikoidenkin silmissä. Niin myös Ruotsissa, jossa Garbon kahta ensimmäistä Hollywood-elokuvaa oli katseltu vähättelevästi.

FLESH AND THE DEVIL, 1927 Yhdysvallat

Tuotanto: Metro-Goldwyn-Mayer Ohjaus: Clarence Brown Käsikirjoitus: Benjamin Glazer (Hermann Sudermannin tarinasta The Undying Past) Kuvaus: William Daniels Lavastus: Cedric Gibbons, Fredric Hope Leikkaus: Lloyd Nosler Puvustus: André-ani Välitekstit: Marian Ainslee
Näyttelijät: John Gilbert (Leo von Harden), Greta Garbo (Felicitas), Lars Hanson (Ulrich von Eltz), Barbara Kent (Hertha von Eltz), William Orlamond (Kutowski), George Fawcett (pastori Voss), Eugenie Besserer (Leon äiti), Marc McDermott (kreivi von Rhaden), Marcelle Corday (Minna)