HINTERTREPPE
Monet elokuvahistorioitsijat ovat sitä mieltä, että itävaltalaissyntyinen Carl Mayer on yksi tärkeimmistä – ellei peräti tärkein – elokuvan kehitykseen vaikuttaneista käsikirjoittajista. Mayerin saavutukset saksalaisen elokuvan saralla ovat kiistattomat ja mikäli natsit eivät olisi nousseet valtaan, olisi Mayer saattanut jatkaa menestyksekästä uraansa äänielokuvankin parissa. Käsikirjoittajataituri joutui kuitenkin pakenemaan maasta, eikä ura Englannissa ottanut koskaan tuulta alleen.
Mayer kynäili monia teoksia, joista suurimmat ovat jo vuosikymmeniä sitten nostettu klassikoiden joukkoon. Monet ovat myös jääneet tuntemattomiksi, sillä ne eivät ole ilmestyttyään keränneet jostain syystä arvostusta sen enempää kriitikoiden kuin yleisönkään taholta ja ovat painuneet näin unholaan. Tällainen elokuva on myös vuonna 1921 valmistunut Hintertreppe (engl. Backstairs), jonka katsotaan aloittaneen saksalaisen kamarielokuvan lyhyen menestysjakson. Kulta-aika huipentui Mayerin käsikirjoittamaan ja F. W. Murnaun ohjaamaan mestariteokseen Viimeinen mies (1924).
Viimeisen miehen kaltaiseen vuokrakasarmiin sijoittuvan Hintertreppen päähenkilönä on palvelustyttö, joka tapailee aina iltaisin vuokratalon pihalla rakastajaansa. Eräänä iltana mies ei saavukaan, ei myöskään sitä seuraavana. Tyttö etsii seuraa samassa rakennuksessa asuvan vajaamielisen postinkantajan luota tietämättä, että tämä varastaa tytön rakastajan kirjoittamat kirjeet, joissa selviää mitä on tapahtunut. Kun rakastaja lopulta palaa, on välienselvittelyn aika.
Mayer halusi kertoa tarinansa kuvin ja siksi hän pyrki tekemään kertomuksistaan niin hiottuja ja ilmavia kuin vain mahdollista. Mayer tutki erityisen tarkkaan mitä kaikkea elokuvakameralla oli mahdollista tehdä ja käytti tietojaan hyödyksi käsikirjoituksissaan. Yksinkertaisen ja minimalistisen Hintertreppen kerronta onkin sen verran sulavaa, ettei välitekstejä tarvita juuri lainkaan – amerikkalaisessa kopiossa ne ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Mayer jalosti kerrontaansa edelleen tulevassa kamarielokuvatrilogiassaan (Pirstaleita / Scherben, 1921 – Uudenvuodenyö / Sylvester, 1924 – Viimeinen mies / Der Letzte Mann, 1924).
Vähäpätöisestä tarinasta huolimatta mielenkiinto pysyy vaivattomasti yllä ja tulevan ohjaajasuuruuden Paul Lenin suunnittelemissa lavasteissa on nähtävissä Caligarin perintö, vaikka aivan yhtä rohkeita ratkaisuja ei Hintertreppessä nähdäkään. Aikalaiset kritisoivat elokuvan väkivaltaista loppua ja kyllähän se yllättävältä tuntuu vieläkin – toisaalta vastaavanlaiset ratkaisut tuovat vaihtelua iänikuisiin amerikkalaisiin elokuvakliimakseihin. Sitä paitsi loppu sopii kontekstiin erinomaisesti eikä muunlaista ratkaisua tarinalle voisi kuvitellakaan.
Hintertreppe on pienimuotoinen ja hyvin intiimi draama, kerronnaltaan ja tuotannoltaan saksalaisen mykkäelokuvan tyylikkäimpiä saavutuksia. Unohdettu ja liian tuntematon helmi, jolle soisi huomattavasti nykyistä enemmän huomiota. Onko elokuvan suuruus sitten Mayerin käsikirjoituksessa, Leopold Jessnerin ja Lenin ohjauksessa vai näyttelijöiden vähäeleisissä suorituksissa, sen saa jokainen itse päättää – itse kallistun ensimmäiseen. Mikäli mahdollisuus tämän elokuvan näkemiseen tulee, sitä ei kannata ohittaa.
Tuotanto: Gloria-Film GmbH, Henny Porten Filmproduktion
Ohjaus: Leopold Jessner, Paul Leni
Käsikirjoitus: Carl Mayer
Kuvaus: Willy Hameister, Karl Hasselmann
Lavastus: Paul Leni, Karl Görge
Musiikki: Hans Landsberger
Näyttelijät: Henny Porten (palvelustyttö), William Dieterle (rakastaja), Fritz Kortner (postinkantaja)