Our Hospitality

VIERAANVARAISUUTTA

Ruutia, räminää ja rakkautta


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Rockvillen pikkukaupunki. McCayn ja Canfieldien välinen sukuviha on kestänyt jo niin kauan, että kukaan ei oikein edes muista, mistä kaikki on saanut alkunsa. Canfieldin veljeksistä Joseph haluaisi jo unohtaa vanhat erimielisyydet, mutta hänen kiivasluonteinen veljensä on toista mieltä. Sateisena myrsky-yönä hän haastaa McCayn kaksintaisteluun, jossa molemmat saavat surmansa. Joseph Canfield pyörtää rauhanhenkiset puheensa, eikä McCayn lesken auta kuin matkata lapsensa Willien kanssa pohjoiseen, New Yorkiin, kauas vihanpidosta ja ongelmista.

Vuodet kuluvat. Äiti on jo kuollut, kun täysi-ikäiseksi ehättänyt Willie saa New Yorkiin tiedon vanhasta kotitilastaan, jonka haltija hänestä on tullut. Ennen kuin Willie ehättää palata kotikonnuilleen, varoittaa hänen tätinsä tätä vanhan sukuvihan olemassaolosta. Moinen ei nuorukaista kuitenkaan haittaa, vaan hän lähtee innokkaana katsastamaan perintöään. Pitkän matkan aikana hän tutustuu niin ikään Rockvilleen matkaavaan kauniiseen tyttöön, joka perille päästyään pyytää Willietä kotiinsa illalliselle. Nuoret eivät vielä tässä vaiheessa tiedä toistensa taustoja, joten yllätys illallispöydässä on melkoinen.

Our Hospitality                  Our Hospitality

Vuonna 1923 Buster Keaton oli tullut ratkaisevan päätöksen eteen: siirtyäkö pysyvästi pitkien komedioiden pariin vai pitäytyäkö edelleen suosituissa kaksikelaisissa lyhytelokuvissa. Muut suuret koomikot olivat jo tehneet valintansa, kun taas Keatonin ainoa yritys tällä saralla oli aiemmin samana vuonna valmistunut Kolme aikakautta – pitkänä elokuvana esitetty, mutta kolmesta lyhyestä episodista koostuva kokonaisuus, jonka saattoi tarvittaessa pilkkoa lyhyiksi elokuviksi. Keatonin käsikirjoittajaryhmään kuuluneen Jean C. Havezin esitettyä tähdelle tosielämän kuuluisaa Hatfieldien ja McCoyn sukujen välistä vihanpitoa mukailevan tarinansa, ei Keatonin tarvinnut enää empiä – tarinassa oli selvästikin aineksia pitkään elokuvaan. Syksyllä 1923 ensi-iltansa saanut Vieraanvaraisuutta oli suuri menestys, josta katsotaan alkaneen "suuren kivikasvon" viisi vuotta kestänyt kultainen aikakausi.

Vieraanvaraisuutta on hienostuneella huumorilla synkkää aihettaan käsittelevä elokuva, joka poikkeaa jonkin verran monista muista Keaton-elokuvista. Toteutus on kokonaisuudessaan hillitympää ja yksinkertaisempaa kuin mitä tähden elokuvissa on totuttu näkemään – ei Keatonin ominaisinta osa-aluetta, huimapäisiä akrobatiatemppujakaan ole unohdettu, mutta tavallista pienemmässä osassa ne tällä kertaa ovat. Käsikirjoittajat ovat tehneet kauttaaltaan hyvää työtä eikä ohjaustakaan pidä väheksyä: täydellisesti sijoitetut vitsit osuvat maaliinsa kerta toisensa jälkeen eikä mitään jaksoa pilata liialla toistolla tai vitsien turhalla venyttämisellä. Hupaista junaretki Rocket-veturilla lukeutuu Keatonin uran suuriin klassikkojaksoihin ja hurja loppuhuipennus - henkeäsalpaava lassonheilautus vesiputouksen yllä - ihastuttaa trikkiotoksesta huolimatta edelleen.

Our Hospitality                  Our Hospitality

Paitsi erittäin onnistunut komedia, on Vieraanvaraisuutta hienosti toteutettu elokuva myös kuvaamansa aikakauden osalta. Vanha Amerikka on mallinnettu kauttaaltaan onnistuneesti ja suurta ihailua saa osakseen varsinkin elokuvaa varten luodut kulkuvälineet, kopiot kaikkien aikojen ensimmäisestä polkupyörästä Gentleman's Hobby Horsesta sekä brittiläisestä 1830-luvun The Rocket-veturista. Molemmista saadaan kehitettyä myös kaikenlaisia hauskuuksia eivätkä ne näin ollen jää pelkiksi koristeiksi.

Vieraanvaraisuutta on mielenkiintoinen teos senkin vuoksi, että se on ainoa elokuva, jossa Keatonin sukua voi ihailla kolmen sukupolven ajalta. Tähden lisäksi elokuvassa näyttelevät hänen isänsä Joe Keaton (monissa muissakin Busterin elokuvissa mukana) sekä vasta vuoden ikäinen Buster Keaton Jr. Jotta kaikki olisi perheidyllissä täydellistä, toimii Busterin vastanäyttelijänä hänen silloinen vaimonsa Natalie Talmadge, kuuluisan näyttelijäperheen ainoa alaa satunnaisemmin harjoittava tytär. Lisäksi Keatonien vanha perhetuttu, muutama kuukausi elokuvan valmistumisen jälkeen sydänkohtaukseen menehtynyt Joe Roberts esiintyy Canfieldin perheen isän roolissa.

OUR HOSPITALITY, 1923 Yhdysvallat

Tuotanto: Joseph M. Schenk Productions Ohjaus: John G. Blystone, Buster Keaton Käsikirjoitus: Clyde Bruckman, Jean C. Havez, Joseph A. Mitchell Kuvaus: Gordon Jennings, Elgin Lessley Lavastus: Fred Gabourie
Näyttelijät: Buster Keaton (Willie McKay), Joe Roberts (Joseph Canfield), Ralph Bushman (Clayton Canfield), Craig Ward (Lee Canfield), Natalie Talmadge (Virginia Canfield), Kitty Bradbury (Mary-täti), Joe Keaton (insinööri), Buster Keaton Jr. (Willie McKay vauvana)



© 6.5.2007 Kari Glödstaf