ANOPPI TULEE
Kuumaa vettä
”Miehen anopilla on kulkukauppiaan röyhkeys, mahavaivaisen vuokraisännän mielenlaatu ja liikennepoliisin sydän.”
Anoppi tuntuu olevan kovin monen miesporukan ehtymätön naurun (tai kauhun) lähde, joten onkin yllättävää, että aiheesta on tehty verrattain vähän mieleen jääviä elokuvia. Sellaiseksi ei loppujen lopuksi muodostu Harold Lloydinkaan kuuluisa yritys, vuonna 1924 valmistunut Anoppi tulee, joka huikean alun jälkeen lässähtää keskiverroksi hupailuksi.
Lloyd esittää ikuisen poikamieselämän nimeen vannovaa nuorukaista, joka matkalla ystävänsä häihin tapaa sievän tytön (Jobyna Ralston) ja rakastuu. Ei aikaakaan, kun he ovat jo naimisissa. Romanttiset kuutamokävelyt ja hellät juttutuokiot ovat kuitenkin pian historiaa arjen astuessa nuoren parin elämään. Arjen mukana seuraa myös tytön muu perhe ja ennen kaikkea hänen dominoiva äitinsä (Josephine Crowell).
Keltanokkaa (1925) edeltänyt Anoppi tulee lukeutuu Lloydin tuotannon gag-painotteisiin komedioihin, joissa tarina ja hahmot ovat toissijaisia vitsivyörytyksen rinnalla. Kokonaisuus muistuttaakin erehdyttävän paljon Lloydin kaksi vuotta aikaisemmin tekemää Tohtori Jackia niin hyvässä kuin pahassa. Tähden suureksi paisunut gag-ryhmä on tehnyt erittäin hyvää työtä varsinkin alkupuolella ja meno on vauhdikasta ja toimivaa. Arpajaisvoittoa seuraava kotimatka elävä kalkkuna kainalossa lukeutuu Lloydin kuuluisimpiin, eikä klassikoksi kohonnutta automatkaakaan sovi unohtaa. Hauskat välitekstit sekä pienet näppärät oivallukset siellä täällä pitävät riman korkealla.
Tohtori Jack oli alkupuolella niin ikään ihastuttava elokuva, joka hyytyi loppua kohden pahasti. Näin käy myös Lloydin avioliittohupailullekin. Lopun yli kymmenminuuttinen ”kummittelujakso” on aivan liian pitkä ja venytetyn oloinen kaikkine tarinan käänteineen ja koukeroineen. Koko jakson olisi voinut joko hyllyttää tai ainakin sitä olisi sietänyt tiivistää puolella. Lloyd itse vähättelikin myöhemmin elokuvaansa, eikä aivan syyttä. Piristystä loppujaksoon tuovat paikka paikoin käytetyt, Lloydin elokuvien tavallisuudesta poikkeavat kuvakulmat, mutta kovin laihaksi lohduksi nekin jäävät.
Lloyd on kerännyt ympärilleen erittäin hyvän castingin ja erityisen riemastuttava on D. W. Griffithin elokuvista tuttu Josephine Crowell anopin roolissa. Tästä huolimatta kokonaisuus jättää hieman kitkerän maun. Huono elokuva Anoppi tulee ei kuitenkaan ole, sillä ilman viimeistä kymmenminuuttista se nousisi kevyesti Lloydin tuotannon edustavammalle puolelle.
Tuotanto: The Harold Lloyd Corporation
Ohjaus: Fred C. Newmeyer, Sam Taylor
Käsikirjoitus: Thomas J. Gray, Sam Taylor, John Grey, Tim Whelan
Kuvaus: Walter Lundin
Lavastus: Liell K. Vedder
Leikkaus: Allen McNeil
Näyttelijät: Harold Lloyd (aviomies), Jobyna Ralston (vaimo), Josephine Crowell (anoppi), Charles Stevenson (tytön isoveli), Mickey McBan (tytön pikkuveli)