HOTEL IMPERIAL
Mauritz Stillerin lyhyeksi jäänyt Hollywood-ura olisi voinut olla todellista matalalentoa, ellei hänen hyvä ystävänsä Erich Pommer olisi saapunut Saksasta Paramountille. Pommer tiesi M-G-M:lla paitsioon jääneen Stillerin taidot, hallitsi myös tämän oikuttelut ja onnistui vakuuttamaan studiopomot ruotsalaisohjaajan värväämisestä. Stiller otti tarjouksen mielihyvin vastaan, eikä M-G-M:n tuotantoportaallekaan tuottanut vaikeuksia päästää kovapalkkaista ruotsalaista toisaalle.
Stillerin ensimmäinen ohjaustyö Paramountille oli hänen jo M-G-M:lla suunnittelemansa Hotel Stadt Lemberg, Lajos Birón kirjan mukaan. Mistään pienestä tuotannosta ei ollut kyse, sillä pääosaan kiinnitettiin yhtiön naistähti Pola Negri, jonka ura oli ollut jo jonkin aikaa laskusuunnassa ja joka tarvitsi menestyselokuvaa yhtä lailla kuin yli vuoden työttömänä ollut Stiller. Pommerin kuuluisa tuottajanvaisto osui jälleen oikeaan, sillä tammikuussa 1927 ensi-iltansa saanut Hotel Imperial oli kassamenestys. Paramountin johtoporras hykerteli varmasti vahingoniloisena pröystäilevän M-G-M:n tekemälle virheelle.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Galitsiaan, Puolan ja nykyisen Ukrainan rajalle, vuoteen 1915. Ryhmä Itävalta-Unkarin armeijan ratsuväkeä ratsastaa yön pimeinä tunteina suoraan venäläisten vihollistensa keskelle. Osa ratsumiehistä pakenee, heidän joukossaan luutnantti Paul Almasy (James Hall), joka pahoin haavoittuneena piiloutuu pieneen paikalliseen hotelliin. Hänen tietämättään Hotelli Imperial on hänen maanmiestensä hallussa ja he lupaavat loukkaantuneelle sotilaalle turvapaikan. Hänen epäonnekseen venäläiset päättävät ottaa hotellin päämajakseen.
Hotel Imperial on hyvä esimerkki siitä, että Stiller olisi pystynyt luomaan hienon uran myös Hollywoodissa, mikäli hän olisi vain tullut paremmin toimeen tuottajien kanssa. Pommerin kanssa tehty Hotel Imperial jäi kuitenkin ainoaksi osoitukseksi Stillerin taidoista, myöhemmät produktiot epäonnistuivat milloin minkäkin syyn takia. Huolimatta siitä, ettei Hotel Imperial nousekaan ohjaajan ruotsalaisteosten tasolle, on se silti keskivertoja amerikkalaistuotantoja parempi sotadraama. Tarina on toimiva ja stillermäisen mukaansa tempaava. Ainoastaan elokuvan loppu antaa olettaa, ettei ohjaaja saanutkaan aivan vapaita käsiä tuotannon suhteen, sen verran amerikkalaishenkisiltä elokuvan loppujuhlat tuntuvat.
Mikäli Hotel Imperial olisi tehty prameista tuotannoista tunnetulla M-G-M:lla, olisi lopputulos ollut todennäköisesti visuaalisesti komeampi ja draama ylitsevuotavampaa, mutta samalla ulkoasun rosoisuus ja Stillerin omaperäinen ote olisivat kärsineet. Esimerkiksi George Siegmannin esittämää, ryyppäävää venäläiskenraalia tai hotellissa järjestettäviä suuria juhlia olisi todennäköisesti siistitty, vaikka niissä ei nytkään mitään kovin rohkeaa ole. Hotellissa järjestetyt venäläissotilaiden juhlat ovat saattaneet hyvinkin innoittaa Erich von Stroheimia luomaan vielä hurjemmat juomingit mestariteokseensa Häämarssi (1928). Tarinan kannalta on sen sijaan harmillista, että alussa jännitettä luova Anton (Otto Fries) hylätään elokuvan edetessä täysin, hän kun olisi ollut oiva lisä tunnelman kiristäjäksi.
Yhden ilmeen James Hall ja koomikkona paremmin tunnettu Max Davidson jäävät syrjään, kun Pola Negri ja George Siegmann valtaavat valkokankaan. Siegmann näyttelee totuttua vähäeleisemmin ja onnistuu luomaan varsin herkullisen muotokuvan venäläiskenraalista, joka yrittää saada Negrin esittämän hotellitytön tavalla tai toisella itselleen. Negrin hillitty näytteleminen tuo puolestaan mieleen Greta Garbon modernin roolisuorituksen Gösta Berlingin tarussa (1924).
Mauritz Stillerin Hotel Imperialissa sota on muutakin kuin pommeja, juoksuhautoja ja kuolemaa. Se on myös ihmissuhdepeliä, juonitteluja ja uhrauksia sekä tietenkin musiikkia, tanssia ja lyhyitä onnen hetkiä. Näistä syntyy toimiva ja mielenkiintoinen kokonaisuus, joka ajaa asiansa viihdyttävänä Hollywood-elokuvana, vaikka ei ohjaajansa suurten teosten joukkoon lukeudukaan.
Tuotanto: Paramount
Ohjaus: Mauritz Stiller
Käsikirjoitus: Jules Furthman (Lajos Birón romaanista)
Kuvaus: Bert Glennon
Leikkaus: E. Lloyd Sheldon
Välitekstit: Edwin Justus Mayer
Näyttelijät: Pola Negri (Anna Sedlak), James Hall (luutnantti Paul Almasy), George Siegmann (kenraali Juschkiewitch), Max Davidson (Elias Butterman), Otto Fries (Anton Klinak), Michael Vavitch (Tabakowitsch)