NAVESNI
”Vesnoissa olemme löytäneet aivan uuden muodon dokumentaariselle elokuvalle, elokuvarunon…” Georges Sadoul
Sain jokunen vuosi sitten eräältä ulkomaalaiselta ystävältäni muutaman neuvostoliittolaisen elokuvan. Niistä kiinnostavimmalta vaikutti kevääseen sijoittuva teos, tai oikeammin kappale siitä, sillä kyseistä elokuvaa ei pystynyt toistamaan kuin yhden osan verran. Kuvamateriaali oli erittäin lumoavaa, mutta valitettavasti en saanut siitä koskaan uutta versiota katsottavakseni. Asia unohtui aina siihen saakka, kun tunnistin Ukrainian Re-Vision -kokoelmasta tämän teoksen. Kyseessä on Dziga Vertovin nuoremman veljen, Mihail Kaufmanin, avantgardistinen oodi keväälle, Navesni (venäjäksi Vesnoi).
Välitekstitön, kuvien lakkaamattomasta virrasta koostuva Navesni alkaa sydäntalvesta. Lumimyrsky piiskaa taloja, hyytävä viima piinaa ajureita ja hevosia. Kevät on kuitenkin jo tulossa. Vähitellen aurinko selättää pimeyden, räystäät tippuvat, vesinoroja alkaa ilmestyä kaduille. Miehet räjäyttävät kaupunkia halkovan joen jäätä, pihalla seisova lumiukko sulaa.
Navesni muistuttaa monella tapaa Dziga Vertovin samana vuonna ohjaamaa, maailmankuulua teosta Mies ja elokuvakamera. Sillä erotuksella tosin, että siinä missä Vertov koki elokuvansa mahdollisuutena toteuttaa elokuvallisten keinojen kielioppia, on Kaufmanin lähestymistapa perinteisempi ja helpommin lähestyttävä. Rytmikkäästi kulkeva, hektisestä kuvavirrasta seesteiseen kerrontaan tehokkaasti suuntaa vaihtava Navesni vangitsee sellaisenkin katsojan, jolle Vertovin opit ovat liian kokeellisia. Toki Kaufmaninkin teoksessa on tällaisia jaksoja, mutta varsin vähäisessä määrin.
Kuten parhaissa dokumenteissa – tai elokuvarunoissa, Sadoulia siteeratakseni – suurten teemojen alta nousee myös yksittäisiä kuvia ja lyhyitä jaksoja, jotka jäävät pysyvästi katsojan mieleen. Tällaisia on Navesnissa vaikka kuinka paljon aina rinta rinnan uiskentelevista hanhista puiston penkillä istuviin rakastavaisiin, mutaan juuttuneesta kengästä harmonikkaa soittavaan pyöräilijään. Kevään tuloa ja sen suomaa iloa on harvoin tallennettu yhtä ihastuttavasti kuin tässä teoksessa – propagandasta ja elokuvan ahkerasti puurtavista työläisistä huolimatta.
Mihail Kaufmanin ura ei koskaan lähtenyt samanlaiseen nousuun kuin veljensä. Hän ohjasi toisenkin elokuvan, vuonna 1927 valmistuneen Moskvan ja toimi jonkin aikaa myös Vertovin kameramiehenä, kunnes veljesten tiet erosivat taiteellisten erimielisyyksien vuoksi. Mihail Kaufman kuoli 82-vuotiaana Moskovassa vuonna 1980.
Tuotanto: VUFKU Odessa Ohjaus: Mihail Kaufman Käsikirjoitus: Mihail Kaufman Kuvaus: Mihail Kaufman Musiikki: Aleksandr Kokhanovski (2010)