IRISH DESTINY
”There lies a brave and unselfish hero, he sacrificed everything for Ireland.”
Irlantilainen mykkäelokuva on ollut itselleni tähän asti täysin tuntematonta, mutta kiitos lukemattomien Hollywood-tuotantojen, olen kuitenkin asettanut niille tiettyjä stereotyyppisiä odotuksia. Vehreän luonnon keskellä solmittujen rakkauskuvioiden lisäksi irlantilaisissa elokuvissa on juopoteltava, tapeltava sekä pidettävä kosolti hauskaa. Mikäli näin ei ole, on toisena aiheena maata 1800-luvun puolivälissä koetellut nälänhätä ja sitä seurannut siirtolaisuusaalto. Kolmantena ja kenties modernimpana aiheena Britanniaa vastaan käyty vapaussota, joka johti Irlannin itsenäistymiseen. Mistä muusta irlantilaiset elokuvat voisivat muka kertoa?
Leikki sikseen, vaikka George Dewhurstin vuonna 1926 ohjaama Irish Destiny viimeiseen kategoriaan osuukin. Clonmoren kylässä asuvan isänmaallishenkisen Denis O’Haran matkaa seurataan Dublinin kaduille ja vapaussodan melskeisiin, jonka aikana esitellään sodankäynnin peruskuvastoa vankileireineen, salaisine päämajoineen ja sotilasparaateineen. Elokuva ei kuitenkaan ole pelkkää vapaustaistelua, vaan mukaan on liitetty romanttista draamaa, perhekuvioita sekä maan kauneutta korostavia jaksoja, joiden aikana elokuvan päähenkilöt käyskentelevät metsissä ja ajavat hevosrattailla kivimuurien reunustamia hiekkateitä.
Tässä on elokuvan ongelma. Koska katsojille esitetään paljon kaikkea Irlantiin miellettävää, jää ydintarinan kehittely vaatimattomaksi. Itsenäistymiskahakat ovat vähäisiä ja poliittinen jännite aikalaiskohtaloineen lähestulkoon olematonta. Vaikka seurattavia henkilöitä on ainoastaan muutama, ei heistäkään saada hyvästä yrityksestä huolimatta juuri mitään irti. Toisaalta tämä ei ole yllättävää, onhan tapahtumista kulunut elokuvaa tehtäessä niin vähän aikaa, että vanhojen haavojen avaaminen olisi ollut sopimatonta. Nykykatsojan kannalta on silti valitettavaa, että lopputuloksena saadaan vähä vähältä latistuva elokuva, jonka suurin arvo on sen valmistusmaa ja -aikakausi.
Elokuvataide oli kehittynyt vuoteen 1926 mennessä lähestulkoon huippuunsa ja maailma ihaili Panssarilaiva Potemkinin (1925), Viimeisen miehen (1924), Suuren paraatin (1925) ja Ben-Hurin (1925) kaltaisia taidonnäytteitä. Kehitys ei ollut vielä yltänyt Irlantiin, sen verran konservatiivisesti Irish Destiny on toteutettu. Välitekstien runsas määrä kertoo kuvakielen kehittymättömyydestä, sillä aivan liian usein kuvassa tapahtuvat asiat halutaan myös selittää katsojille. Tarina puolestaan poukkoilee paikoin oudostikin ja muutamissa kohdin huomaa ihmettelevänsä, miten edellinen kohtaus liittyi seuraavaan. Vastaavasti on kuitenkin todettava, että muutamat käsin väritetyt tulipalojaksot ovat sympaattisia ja lopputulosta piristäviä – kenties Potemkinin kuuluisa punalippukohtaus on innoittanut Irish Destinyn tekijöitä omaan näkemykseensä, sillä viimeisessä kuvassa väritetty Irlannin lippu piirtyy taivasta vasten.
Irish Destiny menestyi kotimaassaan hienosti, mutta muualla sen saama huomio jäi varsin vähäiseksi. Onneksi elokuvaa silti levitettiin, sillä elokuva katosi ja pitkän aikaa näytti siltä, että Dewhurstin teos jäisi pelkäksi maininnaksi historian kirjoihin. Tutkijoilla oli kuitenkin onnea, koska tiettävästi ainoa olemassa oleva nitraattikopio löydettiin Library of Congressin kokoelmista vuonna 1991. Sen ansiosta Irish Destiny pystyttiin restauroimaan esityskuntoon ja palauttamaan takaisin ihmisten nähtäväksi yli 60 vuoden kateissa olon jälkeen. Hyvä niin, onhan tällaisen elokuvan näkeminen aina elämys, olipa se laadultaan mitä tahansa.
”Let us pray that this will mark the dawn of a new era. Peace and happiness to all mankind.”
Ohjaus: George Dewhurst
Käsikirjoitus: Isaac J. Eppel
Kuvaus: Joe Rosenthal
Näyttelijät: Paddy Dunne Cullinan (Denis O’Hara), Frances MacNamara (Moira Barry), Daisy Campbell (rva O’Hara, Denisin äiti), Clifford Pembroke (hra O’Hara, Denisin isä), Brian McGowan (Gilbert Beecher), Cathal McGarvey (Shanahan), Evelyn Henchey (Kitty, Shanahanin tytär), Kit O’Malley (kapteeni Kelly), Valentine Vousden (pappi)