ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

"Every evening in America eighteen million blondes prepare to dine with gentlemen."

1920-luvun loppupuolen suosituimpiin kaunottariin lukeutuneen Clara Bown ura parrasvaloissa ei ollut vuosina mitattuna pitkä, mutta sitäkin värikkäämpi. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen menestykseen noussut Bow lukeutui siihen koulukuntaan, joka eli vauhdikkaasti niin elokuvissa kuin yksityiselämässäkin – yhdessä Louise Brooksin kanssa hänestä onkin muodostunut synonyymi musiikin ja seksin kyllästämän huolettoman jazz-ajan unelmakaupunkielämälle. Lopulta juorut Bown villistä yksityiselämästä alkoivat vaikuttaa hänen elokuviensa suosioon negatiivisesti ja epäonnistuneet äänielokuvakokeilut tuhosivat hänen uransa lopullisesti. 1930-luvun alkupuolella Clara Bow oli jo "has been", sammunut tähti.

Vuonna 1927 asiat olivat vielä toisin ja Bow teki menestyviä elokuvia yksi toisensa jälkeen. Kuuluisin kaikista, Clarence Badgerin ohjaama "Jokin" perustui aikansa suositun kirjailijan, Elinor Glynin lanseeraamaan käsitteeseen ihmisen vetovoimasta. Olipa kyseessä sitten fyysinen puoleensavetävyys tai älyllinen hurmaavuus, joillakin ihmisillä sitä vain oli huomattavasti enemmän kuin toisilla. Tällaisen vetovoiman omaavan ei tarvinnut huolehtia, hänelle löytyi kyllä menestystä niin ihmissuhteissa kuin ura-asioissakin, kun taas ne, joilla moista ominaisuutta ei ollut, jäivät nuolemaan näppejään ja saivat tyytyä murusiin. Ei liene vaikeaa arvata, kumpaan ryhmään Clara Bow lukeutui.

Bow esittää tavaratalossa työskentelevää myyjää Bettyä, joka iskee silmänsä nuoreen johtajaan Walthamiin (Antonio Moreno). Mutta kuten niin useasti tällaisissa tarinoissa käy, saa Betty ensi alkuun vaivoikseen jonkun aivan muun kuin haluamansa – tässä tapauksessa kyse on johtajan hyvästä ystävästä, hömelöstä Montysta (William Austin), joka rakastuu Bettyyn. Tästä lähdetään rakentamaan väärinkäsityksille altista komediaa.

Täysin Clara Bown varaan rakennettu "Jokin" on varsin hyvävauhtinen, paikoin näppäräkin, joskaan ei mikään ratkiriemukas komedia. Vaikka tarina sisältääkin käytännössä kaikki lajityyppinsä kliseet ja se on alusta loppuun kaikin puolin ennalta-arvattava, pitää Badgerin sulava ohjaus ja Bown huoleton näytteleminen elokuvan kevyesti pinnalla. Sisällöllisesti tällaisia "ryysyistä rikkauksiin" –tuhkimotarinoita mahtuu kolmetoista tusinaan, mutta edellä mainitut seikat tekevät kokonaisuudesta yllättävän miellyttävän seurata. Jos haluaa löytää tarinasta jotain syvällisempää, voi sitä pitää toivoa antavana esimerkkinä siitä, kuinka kenellä tahansa "sen" omaavalla on mahdollisuus saada unelmiensa prinssi itselleen – olkoonpa lähtökohdat mitkä vain.

Silmiinpistävintä elokuvassa on sen rohkeus. Bow flirttailee estottomasti, vihjailee avoimesti, vilauttelee sääriään ja esittelee paljaita olkapäitään tavalla, joka on varmasti sekä innostanut että inhottanut aikalaisiaan. Mitäänhän ei luonnollisestikaan näytetä, mutta mielikuvitus lähtee elokuvan myötä varmasti laukkaamaan. Muutamaa vuotta myöhemmin, sensuurin kiristyttyä, tällainen ei enää olisi ollut mahdollista. Tuolloin oli ja tuotantoryhmä onkin ottanut mahdollisuuksista kaiken hyödyn irti ja Bow ilmiselvästi nauttii olostaan valkokankaalla.

"Jokin" on nimenomaan Clara Bown elokuva ja hän sysääkin muut näyttelijät tyystin taka-alalle. Haparoivasti Garbon vastanäyttelijänä Viettelijättäressä (1926) esiintynyt Antonio Moreno sopii kyllä ulkoisilta puitteiltaan rooliinsa, mutta kovin värittömäksi ja tyhjäksi hän jää tälläkin kertaa – hänellä ei vain yksinkertaisesti karisma riitä vahvojen ja värikkäiden naisten vastapelurina. William Austin koomisena Montyna on melko ärsyttävä, mutta onneksi hahmosta ei ole tehty pelkkää tyhjänpäiväistä toilailijaa, vaan hän saa osallistua aktiivisesti tapahtumiin ja olla mukana myös loppuratkaisun luomisessakin. Elinor Glyn pääsee selittämään käsitteitään lyhyessä ravintolakohtauksessa, Gary Cooper puolestaan tekee pikaisen esiintymisen reportterina.

IT, 1927 Yhdysvallat

Tuotanto: Famous-Players Lasky Corporation Ohjaus: Clarence Badger (sekä Josef von Sternberg) Käsikirjoitus: Elinor Glyn, Hope Loring, Louis D. Lighton, Frederica Sagor (ensin mainitun tarinasta) Kuvaus: H. Kinley Martin Leikkaus: E. Lloyd Sheldon Välitekstit: George Marion Jr.
Näyttelijät: Clara Bow (Betty Lou Spence), Antonio Moreno (Cyrus Waltham Jr.), William Austin (Monty Montgomery), Priscilla Bonner (Molly), Jacqueline Gadsdon (Adela Van Norman), Gary Cooper (toimittaja), Elinor Glyn