JÄÄKÄRIN MORSIAN
Nuoren jääkärin, kauniin ballerinan ja heidän väliinsä kiilaa lyövän, venäläisille työskentelevän paroni von Lichtensteinin tarina filmattiin 1930-luvulla kahdesti. Useimmat muistanevat Risto Orkon ohjaaman version vuodelta 1938, joka päättyy jääkäreiden ratsain suorittamaan rynnäkköön. Huomattavasti tuntemattomampi on sen sijaan Kalle Kaarnan seitsemän vuotta aiemmin Sarastus Oy:lle toteuttama versio. Toivottavasti tilanne korjautuu ennen pitkää, sillä vaikka Kaarnan näkemys onkin Orkon klassikkoa vaatimattomampi, on se silti tukevasti omilla jaloillaan seisova todiste suomalaisen elokuvan vakaasta tasosta 1930-luvun alussa.
Kalle Kaarna oli opetellut elokuvan perusteet jo mykkäkaudella, mutta koska yksikään hänen ohjaustöistään ei ole säilynyt alkuperäisessä muodossaan, emme pääse muodostamaan käsitystä, millaisia oppirahoja hän oli ensimmäisten elokuviensa kohdalla maksanut. Jääkärin morsianta tehdessä elokuvakieli oli kuitenkin jo hallussa. Kerronta etenee vaivattomasti, lähikuvissa on jämäkkyyttä ja välitekstien vähäinen määrä kertoo omaa kieltään Kaarnan taidosta kertoa tapahtumat kuvien kautta. Mukaan on saatu ripaus rohkeaakin kuvastoa (etenkin alun balettikohtauksessa, jossa nähdään siroja sääriä ja paljaita olkapäitä) ja tunnepitoisessa loppukohtauksessa on isänmaallista henkeä vaikka muille jakaa.
Elokuvan ainoa suoranainen moite liittyy sen tunteeseen ja henkeen, jota ei juuri ennen loppua ole havaittavissa. Ainoat hahmot, jotka tuntuvat olevan oikeasti elossa, ovat tarinan rakastavaiset Martti (Tauno Brännäs, myöh. Tauno Palo, esikoisroolissaan) ja Sabina (Hanna Taini). Heidän yhteisissä hetkissään on ajan katoavaisuutta ja rakkauden paloa, jota maailman myrskyt eivät pysty sammuttamaan. Muista hahmoista mainittakoon Hannes Närhin esittämä Mikko, joka tuo elokuvaan mukavasti piristävää huumoria. Brännäsin lisäksi myös Ella Eronen ja Rakel Linnanheimo tekivät Jääkärin morsiamessa debyyttinsä.
Jääkärin morsiamen musiikki on Toivo Palmrothin käsialaa, lisäksi elokuvaan äänitettiin myös ääniefektejä. Musiikki on kokonaisvaltaisesti kelvollista, joskin paikka paikoin kuva ja säestys eivät kohtaa. Tästä esimerkkinä kohtaus ravintola Kulta-ankkurissa, jossa meneillään olevat juomingit ovat huomattavasti laimeammat kuin säestäjä ne esittää. Mukaan liitetyt laulujaksot eivät sen sijaan häirinneet saati tuntuneet kokonaisuuteen sopimattomilta.
Erityismaininnan ansaitsee Kaarnan ideoima avausjakso, jossa kotimaa linkittyy luontokuvien kautta nuoriin jääkärisotilaisiin. Tässä kohtaa säestys ja kuvamateriaali synnyttävät unohtumattoman elämyksen, joka vetää vertoja Orkon elokuvan loppuhuipentumalle, Tuntemattoman sotilaan suohaudalle, Poikien kuuluisalle lopetukselle… Jos vaikutus on vielä nykyäänkin näin voimakas, voi vain kuvitella, kuinka se on toiminut elokuvan ilmestyessä. Yleisö otti Jääkärin morsiamen hyvin vastaan, sillä se oli vuoden toiseksi menestynein kotimainen elokuva häviten lipputuloissa ainoastaan Erkki Karun ensimmäiselle äänielokuvalle, Tukkipojan morsiamelle.
”Mainen kunnia ja loisto katoaa pois ja unhoon häipyy, mutta epäitsekkäät työt pysyvät kautta aikojen ja hedelmää kantavat.”
Tuotanto: Sarastus Oy
Ohjaus: Kalle Kaarna
Käsikirjoitus: Kalle Kaarna (Sam Sihvon samannimisen näytelmän pohjalta)
Kuvaus: Heikki Aho, Björn Soldan
Lavastus: Kalle Kaarna
Leikkaus: Kalle Kaarna
Musiikki: Toivo Palmroth
Äänitys: Nordisk Tonefilm A/S, Kurt Jäger
Näyttelijät: Tauno Brännäs (Martti, jääkärikorpraali), Hanna Taini (Sabina, nuori balettitanssija), Toivo Pohjakallio (von Lichtenstein, balttilainen vakooja alias vakooja Merowitsch), Ella Eronen (Sonja Strand, kahvila Kulta-ankkurin omistaja), Armas Lindström (Strand, kapteeni Venäjän armeijassa), Hellin Kahila-Matinpalo (Marusja, tarjoilijatar), Väinö Hukka (Kalpa, jääkärikorpraali), Hannes Närhi (Mikko, jääkäri-hevosmies), Rakel Linnanheimo (Aino, Kalvan morsian), Väinö Hellén (Isak, juutalainen vakooja), Regina Linnanheimo (Rakel Linnanheimon sijaisnäyttelijätär)
Lähdemateriaali ja kuvat: KAVI