J'accuse

MINÄ SYYTÄN!


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

”En ole kiinnostunut politiikasta, en ole koskaan ollut. Mutta olen sotaa vastaan, sillä sota on typerää. Kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua huomaamme miljoonien kuolleen aivan turhaan.” Abel Gance

Ranskalaisen Abel Gancen mykkäelokuvajärkäleistä ensimmäisenä valmistunutta Minä syytän! –teosta pidetään yleisesti ensimmäisenä todella merkittävänä sodanvastaisena elokuvana. Huomattavaa Gancen teoksessa on tekoaika: elokuvaa kuvattaessa sota oli vielä käynnissä, joten siitä tuli ennennäkemättömän läheinen matka kauhun hetkiin. Unohtamatta myöskään sitä, että monet elokuvassa esiintyvistä avustajista taistelivat rintamalla itsekin ja tapahtumat olivat heille todellisia valkokankaan ulkopuolellakin.

Tarina alkaa pienestä ranskalaisesta kylästä kesällä 1914. Elämä soljuu eteenpäin omalla painollaan niin hyvässä kuin pahassakin. Mahdollisesti piakkoin syttyvää sotaa ei koeta huolestuttavana ja kun elokuun alussa luetaan sodanjulistus, otetaan se monin paikoin hurmahenkisesti vastaan. Kukaan ei tiedä, että tämä sota tulisi olemaan aiempia sotia julmempi ja pidempi.

J'accuse                  J'accuse

Gance kuljettaa kertomustaan kolmen henkilön kautta. Jean Diaz (Romuald Joubé) on nuori runoilija, joka on rakastunut Edith-nimiseen neitoon (Maryse Dauvray) – epäonnekseen Edith on naimisissa brutaalin Francoisin (Séverin-Mars) kanssa. Francois tietää Jeanin ja Edithin lämpimistä väleistä ja kun sota syttyy, hän lähettää vaimonsa vanhempiensa luo turvaan kauas Jeanin vaikutuspiiristä. Edith joutuu kuitenkin saksalaisten vangiksi ja katoaa. Kun Edith monen vuoden jälkeen palaa lopulta kotikaupunkiinsa, on moni asia heidän kaikkien kohdalla muuttunut.

Minä syytän! on Gancen muiden teosten tavoin todella tyylikäs tuotanto, jonka monet otokset jäävät ensikatsomalla elokuvan nähneen mieleen. Kuvat sotatantereiden mutaisista juoksuhaudoista ovat aikakauteensa nähden rankkoja ja varmasti tehneet vaikutuksen tuon ajan katsojiin. Kenties hieman yllättäen Gance on kuitenkin jättänyt itse sotatapahtumat taka-alalle ja nostanut henkilöiden välisen draaman tärkeämmäksi, joten vauhdikkaisiin amerikkalaisiin sotaelokuviin tottuneille Minä syytän! ei välttämättä toimi täydellä teholla – itsekin olisin toivonut hieman enemmän sotakuvausta. Myös tarinan paikoittanen melodramaattisuus verottaa kokonaistehoa.

J'accuse                  J'accuse

Elokuvan opetus on, että mikäli kuolemalla ei ole ollut tarkoitusta, on se ollut turha. Tämän asian ohjaaja tuo selkeästi ja onnistuneesti esille, sen sijaan lopun moralisoiva sormenheristely sille kotiväelle, joka on elänyt huikentelevasti sillä aikaa kun isä tai puoliso on ollut rintamalla, tuntuu jokseenkin turhalta. Taistelukentän ristimeri ja elokuvan huipentava kuolleiden kotiinmarssi lieventävät kuitenkin paatoksellista loppua ja sen alleviivaavaa rauhansanomaa.

Minä syytän! oli ilmestyessään maailmanlaajuinen hitti ja se saavutti menestystä ja mainetta myös Yhdysvalloissa (joskin lyhyempänä versiona ja erilaisella lopetuksella), jossa ulkomaalaiset onnistuivat nousemaan vain harvoin suuren yleisön tietoisuuteen. Hieno teos ja varsinkin toteutukseltaan vaikuttava tämä on edelleen, joskin tarinan melodramaattisuuden vuoksi viimeinen huipennus jää saavuttamatta. Loppuhuipentuma on maineensa veroinen, mutta kokonaisuus jättää hieman vaisun olon. Aikakauteensa nähden hyvä, mutta parempiakin sotakuvauksia on mykän kauden aikaan tehty. Gance ohjasi elokuvasta uuden version vuonna 1938.

”Vanhanaikaisessa sodankäynnissä sotilaille maksettiin sotimisesta ja he taistelivat, koska he halusivat tehdä niin. Nykyään ei keneltäkään kysytä, miltä tuntuu mennä rintamalle kuolemaan… Kenelläkään ei tulisi olla oikeutta päättää toisen ihmisen elämästä.” Abel Gance

J’ACCUSE, 1919 Ranska

Tuotanto: Pathé Frères Ohjaus: Abel Gance Käsikirjoitus: Abel Gance Kuvaus: Marc Bujard, Léonce-Henri Burel, Maurice Forster Leikkaus: Marguerite Beaugé
Näyttelijät: Romuald Joubé (Jean Diaz), Séverin-Mars (Francois Laurin), Maryse Dauvray (Edith Laurin), Maxime Desjardins (Maria Lazare), Madame Mancini (rouva Diaz), Angèle Guys (Angèle), Angèle Decori (Marie)



© 18.12.2008 Kari Glödstaf